Progenie Terrestre Pura kurottaa metallinsa Kuolemantähden korkeuksiin – arviossa ”Starcross”

Progenie Terrestre Pura julkaisi sopivasti kesän korvilla EP:n ”Starcross” ilahduttamaan nälkäisiä fanejaan. Italiasta ponnistava noin kymmenisen vuotta vanha yhtye julkaisi vuonna 2013 erinomaisen avaruus-skifibläkkislevyn ”U.M.A.”, ja jatkoi siitä viime vuonna niin ikään oivallisella täysipitkällään ”oltreLuna”. Yhtyeellä on aina ollut oma ilmava ja samalla intensiivinen bläkkissoundi, joka tavoittelee erilaisilla syntikkapulputuksillaan avaruudellisia sfäärejä ihmisen pienen elämän tuolla puolen. ”Starcross” jatkaa yhtyeen monipuolista tuotantoa, johon uutena ripauksena mukaan ovat ilmaantuneet vahvat kuoro-osiot.

Levy potkaistaan käyntiin mahtipontisella koneintrolla ”Chant of Rosha”, joka taustansa oopperalaulun avulla antaa odottaa levyllä olevaa kohtalokasta avaruudellista matkaa. ”Toward a Distant Moon” puskeekin heti alusta asti täydellä höökillä päin läimäyttäen black metallin suuntaan kumartavaa kuningasriffiä pöytään. Levyn kitarasoundit ovat ihastuttavan rosoisen raskaita ja kitaratremoloa piestään kuin viimeistä päivää. Ne kliseisimmät bläkkistremolokuviot onneksi kuitenkin vältetään, ja vikurointi on läpi levyn tuoretta. Myös kuorovokaaleja on käytetty biisissä erinomaisesti intensiteettiä kasvattamaan – siinäpä kumarrus Dimmu Borgirin suuntaan.  Suurimmat paineet purettuaan biisi uskaltautuu jättäytyä tuudittautumaan avaruudellis-koneelliseen maisemaan kuin astronautti avaruuden ikuiseen syleilyyn.

Twisted Silhouette” lähtee käyntiin hitaammin vain iskeäkseen pöytään toisen kovan, repaleisen bläkkisriffin Deathspell Omegan Mikko Aspaa muistuttavien vokaalien komentaessa avaruusalusta vahvasti eteenpäin. Tuleepa kyseinen yhtye mieleen myös Progenie Terrestra Puran riffitornadosta, vaikkei P.T.P. olekaan aivan yhtä kaoottinen. Kappale loppuu avaruussukkulan sisäisiin suhinoihin ja tietokoneen epämääräiseen, ahdistavaan pimputukseen. Klaustrofobinen tunnelma on eittämättä kohdillaan.

Vahvaa suoraa jatkaa ”The Greatest Loss”, joka tamppaa menemään vielä enemmän industrial-rytmikkäästi kuulostaen militantissa mekaanisuudessaan välillä jopa kotimaamme jo kuopatulta …and Oceansilta. Melankolinen, soutava riffi iskee systeemiin ja hiljenee pianon ja koneäänien säestyksellä himmailemaan vain sytyttääkseen mekaanisen koneen sykkimisen uudestaan. Lopetuskappale ”Invocat” menee jo puolestaan puhtaasti dark ambientin puolelle alun syntikkamatoillaan ja lopun munkkikuoroillaan. Tunnelma on syvästi kohtalokas ja hengellinen.

Progenie Terrestre Pura on tehnyt hyvin rohkean pienjulkaisun. Se venyttää black metallia, avaruudellista dark ambienttia sekä industrial metalia yhdeksi synkäksi matkaksi tarjoten upeita äänimaisemia ja herkullisia riffejä. On kuin itse Kuolemantähti leijuisi jättimäisessä tuhovoimassaan keskellä pimeää, kammottavaa avaruutta. Kokonaisuus toimii, ja yhtye osaa antaa kappaleille tilaa hengittää, mitä moni vastaava bändi ei osaa tai uskalla tehdä. Progenie Terrestre Pura vahvistaa julkaisullaan ”Starcross” asemaansa yhtenä tämän hetken lupaavimmista ja omaperäisimmistä black metal -yhtyeistä.

9-/10

Kappalelista:
1. Chant of Rosha
2. Toward a Distant Moon
3. Twisted Silhouette
4. The Greatest Loss
5. Invocat

Progenie Terrestre Pura Bandcampissa

Progenie Terrestre Pura Facebookissa

Kommentit