Speed Metal Partyn 30-vuotisjuhlat Tampereen Klubilla

Alkukesästä leuakani loksahtivat totaalisesti auki, kun Facebookiin tupsahti ilmoitus Speed Metal Partyistä. Näitä bileitä järjestettiin aikoinaan DIY-hengessä, ja tapahtumat olivat vähintäänkin legendaarisia. Nyt, elokuussa 2018 juhlistettiin kinkereitten 30-vuotisjuhlia, kun Speed Metal Party teki paluun Tampereen Klubille. Ja millä kattauksella!

Mukaan iltamiin oli saatu houkuteltua tamperelaiset Dethrone ja Menticide, jotka kasasivat rivinsä tätä tapahtumaa varten. Lisäksi lauteille nousi Speed Metal Partyn taustajoukoista jo vuonna 1988 löytynyt Prestige, Tampereelta sekin. Hiukan uudempaa ulosantia edusti Dead Samaritan. Ulkomailta mukaan saatiin vielä kanadalainen Razor, joka esiintyi ensimmäistä kertaa Suomessa. Niinpä elokuisena perjantaina otin itsekin suunnan kohti Tamperetta.

Hiukan ennen puoli kahdeksaa sain luuni Klubin kulmille, eikä ovella ilokseni vielä tässä vaiheessa ollut jonoakaan. Samalla hetkellä kun astuin klubille sisään, iski illan aloitusbändi Dead Samaritan myös ensisointunsa ilmoille. Minulla olisi muutaman kerran aikaisemminkin ollut mahdollisuus todistaa bändi livenä, mutta olen onnistuneesti (ja tavoilleni uskollisena) ollut aina myöhässä paikalla. Onneksi tämä virhe tuli nyt korjattua. Yhtyeen death-thrash raikasi oikein mukavasti vielä melko vähälukuiselle Klubin yleisölle. Dead Samaritan ei ole kaikista omaperäisin yhtye, mutta hyvä mielikuva siitä kuitenkin jäi tuon reilun puolituntisen repäisyn perusteella. Vokalisti Valendis Suomalaisella on mukavan omaperäinen ulosanti eikä bändin musiikissa ole paljon valitettavaa. Jokin viimeinen silaus siitä kuitenkin tuntuu puuttuvan. Keikan aikana saatiin kuulla myös materiaalia tulevalta ”Shadows”-EP:ltä, joka kannattaa kyllä laittaa kuunteluun, mikäli rässivaikutteinen death metal kiinnostaa. Kyllä tällä kelpasi 30-vuotisjuhlat aloittaa, vaikka Dead Samaritan ei vielä 1988 bileissä mukana ollutkaan.

Ensimmäinen illan nostalgiabändi Menticide otti Klubin haltuunsa puoli yhdeksän aikoihin – tai ainakin yritti tämän tehdä. Aktiivisena aikanaan 90-luvun alkupuolella bändi ei juurikaan levyjä julkaissut, mutta siitä huolimatta Speed Metal Partyssä oli selvästi paikalla yleisöä, joka bändiltä joitain biisejäkin tunnisti. Keikka lähtikin jyrinällä käyntiin, mutta melko pian tämän jälkeen Menticidesta kyllä huomasi, ettei se ollut keikkaillut noin 25 vuoteen. Yleensähän musiikki on se tärkein, ja metallia voi kyllä hyvin soittaa vaikka havaijipaidassa, mutta kyllä tästä nyt valitettavasti jäi itselleni hiukan sellainen fiilis, ettei oikein lähtenyt. Kielisoitinosasto pyrki pitämään meininkiä yllä, mutta jotenkin tuntui, että erityisesti vokalisti oli hiukan hämillään siitä, miten lavalla pitäisi toimia. Eikä se ihme ole, kun bändi ei lavalle ole äskettäin noussut.

Dethrone ja Prestige oli kaksikko, jonka keikkoja odotin illalta kaikista eniten, tulihan molempien bändien keikoilla resuttua useinkin silloin vajaa 30 vuotta sitten. Samalla tietysti oli etukäteen takaraivossa pientä pelkoa, kuinka keikat sujuvat tauon jälkeen. Prestigeen osasin jotenkin luottaa, koska se on pari kertaa vuosien varrella noussut keikkalavoille. Dethronen puolesta taas jännitti aika kovastikin.

Mutta kylläpä vain kaikki pelot ja jännitys kaikkosivat, kun Dethrone saapui lavalle Dallas-intron saattelemana. Sitten lähdettiin kaahaamaan, eikä armoa juurikaan annettu! Hyvälukuisen yleisön seassa näkyi hyvinkin leveitä hymyjä Dethronen paiskoessa menemään vanhaa kunnon Tampere- speed metalia. Klubilla huomasi, että Dethrone on soittokämpillä muistellut yhdessä, kuinkas ne biisit menevätkään. Bändihän julkaisi aktiiviaikoinaan kaksi täyspitkää, joten materiaalia olisi riittänyt vähän pitempäänkin kuin kolmevarttiseen keikkaan. Omien biisien lisäksi keikalla kuultiin myös Misfits-coverointia ”Last Caressin” verran. Välillä vokalisti Niko intoutui välispiikeissään melko pitkiinkin muistelmiin. Näitä olisi ehkä voinut vähän tiivistää, mutta ymmärtäähän sen, että kun lavalle pääsee nostalgia-iltamissa, saattaa se innostaa myös muistelemaan menneitä. Keikalla käväisi myös aikoinaan bändissä kitaroinut Tony Valoma, mikä oli hieno ele! Edesmennyt basisti puolestaan vieraili lavalla kuvallisessa muodossa. Kokonaisuutena Dethrone tarjosi loistavan kurkistuksen menneisyyteen. Nyt kun hana on saatu auki, niin pitäisikö tuosta jatkaa vielä seuraavallekin keikalle?

Prestige oli illan klassikkobändeistä se, joka on 1990-luvun jälkeen tehnyt jopa muutaman keikan ja julkaissut 2000-luvulla yhden kokoelmankin. Olin todistamassa yhtyeen festarikeikkoja sekä Jalometallissa (2008) että Sauna Open Airissa (2009) ja luotin jo ennakkoon, että Prestige hoitaa homman kotiin myös nyt. Keikan aloittanut ”Force of My Hate” täräytti heti loppuunmyydyn Klubin nyrkit ilmaan heilumaan, ja täysillä painettiin ”Punishmentiin” asti. Keikalla pääosassa olivat vuoden 1989 ”Attack Against Gnomes” -debyytin biisit, ja mukaan settiin mahdutettiin toki ”Veijo”-EP:n muutamat suomenkieliset viisutkin. Prestigen keikan aikana hauskaa pidettiin selvästi sekä lavalla että yleisössä. Eikä voi muuta kuin kehua, miten hienosti bändi keikkansa hoiteli! Biisit tuntuivat lähtevän niin takaraivosta, ettei välttämättä olisi uskonut, että porukalla mitään taukoa missään välissä olisi edes ollut! Kyllä ainakin itselleni tuli mieleen ne kuuluisat vanhat hyvät ajat, ja läksin vähintäänkin erittäin tyytyväisenä keikan jälkeen terassin puolelle vilvoittelemaan. Prestige teki jälleen kerran todella vahvan paluun keikkalavalle! Jos et päässyt Tampereelle paikalle, niin voit hävetä. Mutta onneksi seuraava mahdollisuus todistaa bändin live-kunto on syyskuussa Elmun baarissa järjestettävässä Metal Massacressa.

Illan ulkomaanvieras Razor on jäänyt itselläni melko vähälle huomiolle, vaikka sekin on rässännyt menemään jo vuodesta 1982 lähtien. En siis etukäteen ollut asettanut bändille oikeastaan minkäänlaisia odotuksia, mutta kylläpä pääsivät nämä kanadalaiset yllättämään aivan puun takaa! Hitto, miten hyvä meininki äijillä oli lavalla. Ja kyllä sitä menoa ja meininkiä riitti yleisössäkin. Pitissä päästiin törmäilemään vinhasti, ja kyllä lopulta Speed Metal Partyn perinteitä kunnioittaen saatiin todistaa myös stage daivausta. Pelotti sukeltelijoitten puolesta, mutta toivottavasti pahemmilta haavereilta säästyttiin. Razor nähtiin elokuussa ensimmäistä kertaa Suomessa, ja se todella näytti illan yleisölle, kuinka thrash metalia soitetaan suurella tunteella. Bändi oli enemmän kuin osuva valinta illan päättäjäksi!

Speed Metal Party vuosimallia 2018 oli todellinen nostalgiapläjäys, jossa muisteluita käytiin niin lavalla kuin yleisönkin joukossa. Oli hienoa tavata tuttuja jopa kymmenien vuosien takaa ja nähdä lavalla bändejä, joita on päässyt todistamaan livenä jo 80-luvun loppupuolella. Kiitoksia Speed Metal Partylle tästä kulttuuriteosta! Toivottavasti seuraavia bileitä ei tarvitsisi odottaa seuraavaa 30 vuotta.

Speed Metal Party Facebookissa

Teksti: Rudi Peltonen
Kuvat: Niina Virtanen

Kommentit