Vaikutteeni albumeina – Kalle Ruumensaari / Dark Flood

Oululainen melodista metallia soittava Dark Flood julkaisee uuden ”Inverno” nimeä kantavan albuminsa lokakuun 31. päivä. Kaaoszine pyysi yhtyeen kitaristia ja puhtaista lauluista vastaavaa Kalle Ruumensaarta listaamaan meille viisi albumia, jotka ovat toimineet miehelle suurimpana musiikillisena vaikuttajana. Mies alustaa omia valintojaan seuraavasti:

Musiikkimakuni on hyvin laaja ja genrerajaton, ja koenkin hyvin haasteelliseksi jokseenkin samalla mielekkääksi tämän tyylisen minimalistisen listan laatimisen. Periaatteessa en fanita hulluna muuta kuin Leevi and the leavingsiä, joka on monimuotoisuudessaan alitajuntaisesti vaikuttanut ja seurannut minua ihan pikku muksusta lähtien aikuisikään ja varmasti hautaan saakka. Kyseisestä bändistä en jauha sen enempää, vaan päätin mielummin keskittyä tyylilajiin, jota musiikkimme edustaa, ja purkaa tietynlaiset sivun kääntäjät metallin saralta itselleni kronologisessa järjestyksessä.

1. Dimmu Borgir: ”Enthrone Darkness Triumphant” (Kappale: ”In Death’s Embrace”)

Tätä ennen metalli oli ollut mulle lähinnä Metallicaa ja Sentencediä, mutta nähtyäni listaohjelmassa ”Mourning Palacen” musiikkivideon, en löytänyt sanoja hämmennykselleni. Dimmu Borgiria kuultuani käsitykseni melodian ja rankkuuden kontrastista muuttui täysin. Örinälaulu yhdistettynä raskaaseen ja samalla melodiseen elementtiin oli jotain mitä minun maailmassa ei ollut aiemmin tehty. Ja vielä ne synat… Kuultuani paikallisessa levykaupassa ”In Death’s Embrace” -biisin tajusin, että jotain tämmöistä minäkin haluan tehdä. Myöhemmin tuli palloteltua läpi muut vastaavan tyyliset bändit kuten Covenant (Kovenant), Borknagar, Emperor ja niin edelleen. Tämä oli ensimmäinen musiikillinen silmän aukaisija.

2. Dark Tranquillity: ”The Mind’s I” (Kappale: ”Zodijackyl Light”)

Dimmun aiheuttaman kipinän myötä kiinostus rankempaan metalliin heräsi salamanlailla ja Dark Tranquillityn ”The Mind’s I” tuli hommattua, jos ei samalla viikolla, niin ainakin muutaman kuukauden sisään Dimmusta. Koska olin soittanut kitaraa jo usemman vuoden erityisesti kyseisen levyn riffittely osui nuoreen soittajaan kovasti. Kyseinen ”jöötteporisoundihan” on edelleen jossain määrin kuultavissa omassa musassani enkä sitä ole koskaan hävennyt. Tämän levyn myötä löytyi läjäpäiten hienoja Ruottibändejä kuten At The Gates, Edge of Sanity, Soilwork, In Flames mutta minulle DT on se ensimmäinen.

3. Arcturus: ”La Masquerade Infernale” (Kappale: ”The Throne of Tragedy”)

90-luvun lopulla oli paljon hienoja ja merkittäviä melodisia ja raskaita elementtejä yhdisteleviä metallibändejä, joista voisi nopiasti mainita Amorphiksen erityisesti kitaralead-painotteisen ”Elegy”-levyn. Varsinaisen pommin löi pöytään Arcturus, joka loistavan ja synkän debyytin jälkeen shokeerasi levyllä nimeltä ”La masquerade Infernale”, joka teatraalisuudessaan ja muussakin laajuudessaan oli kaikkea muuta kuin perus synkkää darkkia. Erityisesti myöhemmin olen arvostanut kyseisen bändin ehdottomuutta ja riskinottoa liittyen tähän lättyyn, sillä se varmaan karsi vanhat fanit kolmannekseen. Itselleni Arcturus on toiminut joka muodossa ja sen kautta avautui muutama muukin loistava avantgardemetallibändi, joista mainittakoon mm. Yearning (R.I.P Palomäki) ja Solefald. ”La masquerade” on myös mulle eräänlainen musiikillinen omaehtoisuuden symboli: pitää tehdä just semmosta musaa mitä todella haluaa ja mikä tuntuu ilmaisultaan luontevalta. Hyvälle musiikkille löytyy lopulta aina kuulijoita…toivottavasti!

4. Anathema: ”Judgement” (Kappale: ”One Last Goodbye”)

Tämän levyn surumielisyys ajoi minut entistä syvemmälle melankolisempaan musiikkiin. En ole koskaan varsinaisesti pitänyt perinteisistä hevilaulannasta niiden ärsyttävien maneereiden vuoksi ja nimenomaan Anatheman ”popimpi” laulu toimi todella kovaa silloin …ja edelleenkin. Vaikka olenkin pienestä pitäen laulanut biisien päälle, vasta näihin aikoihin koin tulleeni jonkun asteiseksi laulajaksi. Vaikka en Anathemaa näekkään mitenkään iskelmällisenä, jostain syystä tämän kautta aloin kuunnella myös paljon vanhempaa ns iskelmälliseen musaan. Tuli syvennyttyä semmoisten bändien musaan, joita äiti kuunteli, kun olin ihan pikku nassikka kuten esim Kaseva, Agents, Leevi jne.

5. Ram-Zet: ”Escape” (Kappale: ”The Seeker”)

Viidennen vaikuttajan määrittäminen on selkeästi vaikeinta sillä tähän voisi luetella noin parikymmentä bändiä. Mainittakoon nyt yhtenä niistä vaikka Ram-Zetin alkupään tuotanto ja erityisesti ”Escape”-levy. En sanoisi, että bändi olisi suurimpia suosikkejani heidän koko tuotantoa katsottuna, mutta bändin kaksi ekaa levyä iski tanakasti. Progressiivista, hyvää rytmiikkaa, hyviä harmonioita ja dynaamisia biisejä. Ram-Zet ei välttämättä suoranaisesti vaikuta Dark Floodin musaan, mutta kyseinen bändi vakuutti minut aikanaan, että kaikki hyvää musa ei aina välttämättä ole helposti lähestyttävää. Bändin viehättävyys on nimenomaan sen haastavissa biisirakenteissa ja persoonallisessa saundissa. Rohkea levy, rohkea bändi. Kestää kuuntelua.

Mainittakoon lopuksi, että aikanaan oli myös kausia, jolloin tuli kuunneltua vanhaa hippiprogea, powermetallia, kasarisynapoppia ja kaikkea muuta mahdollista. Eli hyvin laidasta laitaan on kuljettu ja varmasti kaikkialta on jäänyt hajuja mukaan, mutta nämä viisi albumia ovat jotenkin avanneet mulle ovia musiikillisen ilmaisun saralla.

Lopuksi vielä maistiainen Kalle Ruumensaaren oman Dark Flood -yhtyeen kappaleesta nimeltä ”Hearts Into Museums”: