Willie And The Goodsoulsin debyyttialbumi ”Fortunate Son” ilmestyi kaksi vuotta sitten laulaja – kitaristi Ville Vesalaisen soolotyönä. Tuo levy syntyi osana Vesalaisen surutyötä ja kantavana teemana oli luopuminen. Sittemmin ryhmä on kasvanut oikeaksi bändiksi ja nyt on käsillä ensimmäinen yhtyeenä tehty levy nimeltä ”Free Willie”. Uuden levyn tematiikka johtaa kadun aurinkoisemmalle puolelle, mutta mistään hattara ja tivoli – meiningistä ei ole kyse, vaan lähinnä elämää jo monelta kantilta nähneen ja tarkkailleen miehen havainnointia. Levyn sävelet ja tekstit tehneen Vesalaisen mukaan hänen lapsensa ovat olleet osaltaan inspiroimassa tuotosta. Kelpo elämänohjeita teksteistä onkin tulkittavissa, niin lapsille kuin aikuisille.

The Whon ”Won’t Get Fooled Againin” alkua mukaileva keväisen kukkapellon tuoksuista kertova ”Hay Fever” aloittaa levyn reippaasti. Erittäin mainion videon saanut biisi kertoo paljon levyn kokonaisuudesta, mutta ei kuitenkaan millään tavoin kaikkea.  Se antaa jonkinlaiset raamit sisällölle, mutta levyn edetessä nuo raamit käyvät varsin ahtaiksi ja bändi laajentaa skaalaansa suuresti sekoamatta suurempaan päämäärättömyyteen.

Ensimmäisenä korvia hyväilee levyn lämmin ja pehmeä soundimaailma. Muutenkin levyn olemus tuo mieleen sanat ”vanha hyvä maailma”, joka ei kuitenkaan tarkoita pysähtyneisyyttä tai menneeseen jämähtämistä. Levy on vanhakantaisuudessaan miellyttävä kokemus ja levyn soittimille sekä laululle on jätetty tilaa soida ja elää.

Kolmantena biisinä soiva ”Only Thing” on ylistys rakkaudelle ja sen tarpeellisuudesta maailman melskeissä. Laulun teksti piirtää kuvaa pienistä ja yksinkertaisista asioista, joille valitettavan harvoin kuitenkaan osaa antaa niiden ansaitsemaa arvoa. Hienossa ja koskettavassa biisissä Petra Wahlstenin viulu soi kauniin haikeana. Wahlsten antaa levylle viulun lisäksi myös merkittävän panoksen vokaalisuorituksissa ja laulussa huimasti kehittyneen Vesalaisen kanssa he soivat upeasti yhteen. Mainittakoon myös, että esimerkiksi ”Live Along” ja ”Where All Lasts” – lauluissa Tuomas Riihimäen soittamat kiipparit ja piano antavat sävellyksiin herkistävää syvyyttä. Väheksyminen ei käy muitakaan bändin jäseniä, sillä levyllä soi selvästi tasapainoinen ja oppisoinnut kauan sitten taakse jättänyt ryhmä.

Levyn biisit sisältävät salakavalia melodioita ja kertosäkeitä. Esimerkkinä toimikoon vaikka ”High” – kappale, joka hiipii soimaan etäisesti päähän ja pakottaa kuuntelemaan kappaleen uudestaan ja uudestaan. Biiseissä on paljon hienoja nyansseja ja albumi vaikuttaa kaikin puolin rehelliseltä ja tekijöidensä aidosti diggailemalta meiningiltä.

Optimimittaisella levyllä ei ajella vuoristorataa, vaan suunta on hyvin selkeä. Levyn suuria hyveitä on sen kiirettömyys ja rauhallisuus, vaikka välillä laitetaan enemmänkin rokaten ja jalalla koreasti. Biisejä ei ole turboahdettu täyteen tavaraa ja tuntuu, että tarkoitus on ollut tehdä ajan hammasta kestävää musiikkia yksittäisten Youtube – hittien sijaan.

Mitään ennen kuulematonta innovatiivisuutta levy ei esittele, mutta olemassa olevat elementit on osattu laittaa oikeaan järjestykseen. En ihmettele laisinkaan, että yhtyeestä on innostuttu ulkomailla. Tällainen amerikkalaisten juurien yhdistäminen slaavilaiseen haikeuteen on Euroopassakin melkoisen harvinainen ilmestys. Musiikissa on ripaus classic rockia, mutta on se paljon muutakin. Suosittelen antamaan mahdollisuuden ja tutustumaan.

8/10

Kappalelista:

1. Hay Fever
2. VCR
3. Only Thing
4. Live Along
5. Don’t You Know Why
6. Hands Down
7. High
8. Free Last Song
9. Where All Lasts
10. Dirt & Tar
11. Beam Me Up

Kirjoittanut: Nikki Jääsalmi