Artificial Heart

Kotimainen metalcorea soittava Artificial Heart julkaisee debyyttialbuminsa nimeltä ”A Heart Once Lost” maaliskuun 15. päivä Spinefarm Recordsin kautta. Kaaoszine tavoitti sähköpostitse yhtyeen vokalistin Matias Jyläskosken, joka valotti hieman taustaa yhtyeen debyyttialbumiin sekä tulevaisuuden suunnitelmiin liittyen.

Morjensta Matias. Kuinkas vuosi 2013 on otettu vastaan Artificial Heartin leirissä?

Matias: Pirun hyvissä merkeissä, mutta myös erittäin odottavissa tunnelmissa. Uuden levyn julkaisu ja paluu keikkalavoille saa aikaan käsien hikoamista ja kutkuttavaa kutitusta rinnassa. Vuoden 2012 loppupuoliskolla alkoi jo tekemisen puute ahdistamaan, odottaminen oli jopa tuskaista. Nyt on sitten ensimmäinen musavideo ja sinkku levyltä julkaistu ja fiilis on erittäin helpottunut. Tästä vuodesta on tulossa meille erittäin kiireinen ja keikkojen täyteinen, mikä sopii meille enemmän kuin hyvin! Tätähän sitä on odoteltu jo kauan…

Teiltä ilmestyy debyyttialbumi nimeltä ”A Heart Once Lost” maaliskuun 15. päivä Spinefarm Recordsin kautta. Voisitko näin aluksi kertoa meille hieman albumin kirjoittamisesta sekä sen nauhoituksista. Koska aloititte kirjoittamaan albumia ja sujuiko työskentely studiossa debyytin parissa ongelmitta?

Matias: Aloitimme kirjoittamaan uutta materiaalia syksyllä 2011, vielä silloin kuitenkin tietämättä, että tulemme tekemään täyden albumin.  Alkuvuodesta 2012 kun Spinefarm tuli kuvioihin mukaan, nostimme treenituntien määrää ja motivoiduimme kirjoittamaan musiikkia aivan uudella tasolla. Edessämme oli mahdollisuus yhden bändimme tärkeimmän ja kunnianhimoisimman tavoitteen toteuttaminen, eli täyspitkän albumin teko!

Leijonaosa levyn materiaalista sävellettiin/kirjoitettiin talven ja kevään aikana. Koko kesä meni biisejä demotellen ja viimeistellen,  varmistimme myös levyn miksaajaksi  Fredrik Nordströmin (Studio Fredman). Elokuussa 2012 lukittauduimme 3 viikoksi Ulvilan Ansa Studiolle, jossa nauhoitimme kaikki levyn instrumentit ja suuren osan lauluista. Tämän jälkeen siirryimme vielä viikoksi Helsinkiin viimeistelemään lauluja tuottaja Erkka Korhosen kanssa.

Työskentely Ansa Studiolla sujui paremmin kuin ongelmitta: jatkuvaa krapulaa, kuntokäyrän laskua ja huonoa ravitsemusta lukuun ottamatta. Paikka ja mies (Jori Haukio) olivat meille tuttuja  ennestään (”Deliverance” 2010, ja ”Broken Bones & Buried Dreams” 2011), joten fiilis nauhoitustilanteessa oli pitkälti stressitön ja rento. Työtahti vaihteli välillä 24h rankoista putkisessioista, samplailu/miksailu/kikkailu – kaljanjuonti päiviin. Laulujen vuoro  studiossa työskenneltäessä on lähes aina viimeisenä, joten tunsin itse olevani ensimmäisen studioviikon lähinnä lomalla. Viikonloput kuluivat chillaten, grillaten ja juopotellen, ja illat rymysimme Porin yöelämässä; Baarikaappi, Kino ja Cabaretti tulivat tutuiksi.

Jos vertaat musiikillisesti debyyttialbumia teidän edellisiin tuotoksiinne, niin mitkä näet niiden suurimpana musiikillisena eroavaisuutena?

Matias:  Musiikki on monipuolistunut entisestään, sekä raskaampaa että melodisempaa puolta on viety pidemmälle. Tavoitteenamme oli koota mahdollisimman monimuotoinen levy yhtenäisellä soundilla. Musiikkimme on kehittynyt moninkertaisesti jokaisella osa-alueella, mutta tällä levyllä nostaisin tärkeimmiksi plussiksi uuden tason puhtaat vokaalit sekä kehittyneemmät kitaramelodiat. Kappaleissa on mukana myös entistä enemmän syntikkaa täydentämässä soundia.

Teillä on debyyttialbumilla myös uusi vokalisti laulamassa puhtaita lauluja, nimeltä Saku Vainio. Onko Sakun tuleminen yhtyeeseen muuttanut jotenkin yhtyeen musiikillista suuntaa? Tullaanko puhtaita lauluja kuulemaan enemmänkin tulevaisuudessa?

Matias: Olemme aina halunneet sisällyttää musiikkiimme myös puhtaita lauluja huutojen rinnalla, tällä saralla siis mikään ei ole muuttunut, vaan kehittynyt Sakun ansiosta parempaan suuntaan!  Tällä hetkellä balanssi puhtaiden ja huutojen välillä on tasainen ja selkeä, kertosäkeet muodostuvat pääasiassa puhtaista vokaaleista kun taas säkeistöt koostuvat suurimmaksi osaksi huudoista. Tulevaisuudessa tätä perinteistä kaavaa tulemme varmasti hajottamaan enemmän; sen puolesta en löisi vetoa että puhtaita enää kovin paljoa lisättäisi. Kaikki on toki musiikin teossa mahdollista enkä nyt mene turhaan asioiden edelle, debyyttiä tässä vasta julkaistaan!

Mitä voit kertoa meille kappaleiden lyriikoista? Millaisia aiheita käsittelet kappaleissa ja mistä yleensä saat ideoita kappaleiden sanoituksiin?

Matias: Kirjoitan kappaleita monista aiheista, enimmäkseen perustan tarinani omille elämänkokemuksilleni. Toisinaan saatan inspiroitua kirjoittamaan myös fiktiivisempää ja vertauskuvallisempaa stooria vaikuttuessani jonkin toisen ihmisen tunteista, kokemuksista tai tarinasta. Kuitenkin aina biisiä kirjoittaessani tunnen kirjoittavani enemmänkin tarinaa tai kertomusta, jolla yleensä on jokin opetus, pointti tai mielipide. Usein piilotan kappaleisiin myös syvempiä merkityksiä ja viestejä, jotka ovat luettavissa rivien väleistä, ja ne ymmärtävät vain ihmiset joita ihan oikeasti kiinnostaa.

Unelmani ja tavoitteeni tarinankertojana on aina ollut mahdollinen positiivinen vaikutus kuuntelijoihin ja lukijoihin. Mikään fiilis maailmassa ei ole mulle yhtä tärkeä ja vahva, kuin se mikä tulee siitä, kun joku meidän musan kuuntelija kertoo saaneensa mun tarinasta toivoa, uskoa tai voimaa omaan elämään. Välillä joku kertoo samaistuneensa kappaleeseen ja löytäneen sieltä itsensä. Tälläiset asiat liikuttaa mua eniten ja koen saavani  elämälleni tarkoituksen…

En tahdo lähteä purkamaan levyn kappeleiden tarinoita tai aiheita, koska silloin tuntisin samoin kuin spoilaisin jonkun leffan juonikäänteitä! Kehotankin siis lukijoita itse syventymään biiseihin ja kuuntelemaan ne sanojen kanssa sitten kun levy maaliskuussa ilmestyy – kärsivällisyys palkitaan, niin kuin aina! Kappaleideni merkityksien kertominen ja jakaminen tuntuu toki houkuttelevalta idealta, mutta minä maltan vielä odottaa oikeaa hetkeä. En kuitenkaan sulje pois vaihtoehtoa, että joskus biisien tarinoita lähtisin Suomeksi avaamaan. Aika on vain vielä liian nuori…

Artificial Heart on vielä suhteellisen nuori yhtye ja on varmasti paljon ihmisiä, jotka yhtyettänne ei ole vielä koskaan kuullut. Miten itse kuvailisit yhtyeen saundia sellaiselle joka ei ole koskaan teidän musiikkianne vielä kuullut?

Matias:  Musiikkimme on sekoitus pohjoismaista melodista metallia ja metalcorea. Soundiimme kuuluu sydäntä pakahduttavat kitara- ja laulumelodiat,  groovaavat ja raskaat osuudet sekä tannerta järisyttävät breakdownit. Huutopolitiikka koostuu sekä korkeista, että erittäin matalista taajuuksista HC-tyylisiä jengihuutoja unohtamatta.

Hoidat itse yhtyeessä huutamisen. Mistä olet alunperin saanut eniten vaikutteita omaan huutamiseesi? Keitä vokalisteja itse arvostat eniten?

Matias:  Aloitin huutamisen 14-15 vuoden iässä, mulla oli tuolloin yläasteen musiikkiluokassa kerran viikossa soitteleva coverbändi. Tarkoitus oli aluksi soittaa Iron Maidenia, Metallicaa yms. perinteistä metallia perinteisin vokaalein, tässä kuitenkin epäonnistuen… Siinä teinivitutuksessa tuli sit ekan kerran huudettua black/death metal-tyyliin Maidenin ”The Trooper”, ja homma toimi heti kättelyssä siihen malliin, että bändin tyyli muuttui death metalliksi. Vuosia kului ja eri kokoonpanoja sekä metallin tyylejä tuli käytyä läpi, melkein kaikkea tuli kokeiltua. Pitkään se kovin juttu oli Children of Bodom, toisinaan Pantera, Slipknot, Cannibal Corpse, Ensiferum tai vaikkapa Rotten Sound.

Sitä omaa tyyliä tuli siis haettua pitkään, kunnes n. vuonna 2005 kuuntelin ensimmäista kertaa Killswitch Engagen albumin ”Alive Or Just Breathing” ja rakastuin musiikkityyliin heti. Metalcore tuntui ja tuntuu edelleen täydelliseltä yhdistelmältä juuri niitä elementtejä, mistä metallissa olen aina pitänyt. Tajusin pian, että tämänkaltaista musiikkia tahdon itsekin alkaa tehdä ja huutamaan! Sen oikean porukan löytäminen kesti kuitenkin aina vuoteen 2009 asti, kun täydensin vielä tuolloin nimettömän metalcore/deathcore bändin, joka puoli vuotta myöhemmin ristittiin nimellä Artificial Heart.

Toinen toistaan lahjakkaampia laulajia/huutajia ja frontmaneja on lukematon määrä, tässä kuitenkin pieni joukko mielestäni aivan rautaisia kavereita: Freddie Mercury (Queen), Phil Anselmo (Pantera), Jesse Leach (KsE), Sam Carter (Architects), Trevor Strad (The Black Dahlia Murder), Phil Bozeman (Whitechapel) ja Mitch Lucker (Suicide Silence).

Levyllä puhtaita lauluja laulaa Saku Vainio, jolle tämä on ensimmäinen julkaisu yhtyeessänne.  Mikä oli Sakun rooli uuden kappaleiden kirjoittamisessa? Muuttuiko albumin kappaleet Sakun mukaantulemisen seurauksena ennen studioon menoa?

Matias: Saku Vainio liittyi AH-riveihin n. 2kk ennen studiota, ja ehti säveltämään albumille 2 biisiä ja sanoittamaan yhden. Muuten levylle ei tullut juurikaan muutoksia.

Levyn julkaisee Spinefarm Records. Kuinka teidän ja levy-yhtiön yhteistyö on lähtenyt käyntiin? Millaisia odotuksia teillä itsellänne on levy-yhtiön suhteen?

Matias: Meidän ja Spinen välillä vallitsee metallinen ja asiallinen kumppanuus. Spinefarmin kanssa kun sopparit kirjoitettiin, niin itsellä ainakin täyttyi yksi nuoruuden suurimmista haaveista, päästä siis levyttämään Suomen kovimmalle lafkalle! Tunne toimistolla oli suorastaan surrealistinen kun katseli seinille ripustettuja Children of Bodomin ym. kultalevyjä. Mitään maailmaa mullistavia odotuksia ei tarvitse levy-yhtiölle asettaa, homma toimii mallikkaasti ihan muutenkin. Euge is THE man, nuff said…

Teiltä ilmestyi myös video albumin nimikkokappaleesta ”A Heart Once Lost”. Voisitko kertoa meille hieman itse videon teosta? Mistä saitte idean videoon ja miten kokonaisuus mielestäsi loppujen lopuksi onnistui?

Matias: Musavideo kuvattiin lokakuussa Volume Tuotannon (www.facebook.com/volume.tuotanto) kanssa, ohjauksesta vastasi Ville Nuoraho ja kuvauksesta Sami Takkinen. Kuvauspaikkoina toimivat Pitäjänmäki ja Korso. Halusimme saada videolle Suomen kauniita syksyn värejä, missä mielestäni onnistuimme hyvin. Musavideon kuvaaminen oli meille ihan uusi juttu, ja meillä oli sitä tehdessä aivan helvetin hauskaa, good times…

Toisena kuvausiltana/yönä Korsossa olikin vuoden ensimmäisen pakkasyön aika, ja vähissä vaatteissa kameroiden edessä rehaaminen ja soittaminen toisto toiston perään sai vähintäänkin aivot jäätymään. Ei se sitten videon nähdessä enää yhtään vituttanut, päinvastoin! Muistelen kokemusta lämmöllä… (heh). Lopputulokseen olemme tyytyväisiä, hyvin pärjättiin ilman Hollywood buduja ja räjähtäviä tietokone animoituja kohtauksia… Videosta tuli erittäin aito ja sopivan old school! Me likey.

Itse ainakin tunnut olevan sosiaalisessa mediassa varsin aktiivinen. Kuinka tärkeänä itse näet sosiaalisen median nykypäivänä yhtyeille?

Matias: Erittäin tärkeänä, mutta myös kohtalokkaana. Mielestäni liian moni nuori bändi keskittyy nykypäivänä ihan liikaa nettipromootioon. Välillä tulee vastaan pelkästään nettiin keskittyviä  pumppuja, jotka julkaisevat musiikkia ainoastaan verkossa, eivätkä keikkaile ollenkaan… Silloin mieleen herääkin kysymys, ovatko nämä aitoja bändejä? Vai onko tämä nyt sitten sitä nykyaikaa?

Keikkakulttuuri on ollut jo vuosia Suomessa laihenemaan päin! Kehotankin kaikkia nuoria yhtyeitä keikkailemaan enemmän. Jos ei muuten keikkaa tipu eikä heru, niin järjestäkää itse oma tapahtuma, näin mekin teimme ja siitä se sitten lähti. Ensimmäiset julkaisut painoimme levylle ihan omalla rahalla, lättyjä myytiin keikoilla nuokkarin pulpeteilla ja baarien tiskeillä… Sama homma jatkuu käytännössä edelleen paitsi valikoimamme on kasvanut paitojen muodossa, ja nyt maaliskuussa tosiaan tulee ensimmäinen lätty ihan kauppojen hyllyille!

Sosiaalisesta mediasta on kuitenkin jo muodustunut elintärkeä osa bändien nykytoimintaa. Siellä tiedotus tulevista julkaisuista ja keikoista leviää nopeasti ja vaivattomasti, mutta kilpailu on armottoman kovaa ja joukosta on yhä entistäkin vaikeampi erottua. Itse tykkään seurata mielibändejäni paljonkin netistä, ja välillä tulee päivystettyä YouTubessa tai Facebookissa toimivia musiikin jakoon keskittyviä kanavia löytääkseni uutta ja tykkiä musaa. Hyvän musiikin postailu ja jakaminen verkossa on just jees! Kunhan ne kaikkein mielekkäimmät levyt tai änpeekolmoset OMISTETAAN, koska se mielestäni pitää musiikin edelleen AITONA TAITEENA.

Vai pitäisikö sitä lähteä tästä museoon pöllimään pari hienoa taulua olkkarin seinälle? Tai kävisikö jos lataisi diggaamastani taiteesta kuvat koneelle ja tulostaisi ne itse…? Miettikääs nyt vähän.

Tuotteiden lanseeraus tuntuu olevan bändien keskuudessa melkoinen trendi tällä hetkellä. Jos saisit jonkin tuotteen lanseerata Artificial Heart –nimellä niin mikä se olisi ja miksi?

Matias: Miten ois joku halpa valkkari? Semmonen femman pullo Alkosta, mihin joka jannulla on varaa. Vakavasti puhuen toivon että vielä tänä vuonna tulemme laajentamaan Artificial Heart – asustevalikoimaa hihattomista/t-paidoista myös huppareihin ja long sleeveihin. Kesällä olis siisti saada myyntiin shortseja ja New Era-tyylisiä cappeja!

Lopuksi vielä hieman tulevaisuuden suunnitelmistanne? Nähdäänkö Artificial Heartia kesällä keikoilla kotimaan festareilla? Entäpäs Euroopassa kiertueella?

Matias: Niin kuin jo ensimmäiseen kysymykseen vastatessa tuli todettua, että tämä vuosi tulee olemaan meille erittäin kiireinen; en todellakaan puhunut paskaa. Huomenna aloitamme vuoden 2013 keikkailun Helsingin On The Rocksissa Circle of Contemptin ja CHEO:n kanssa. Varsinainen Suomen kiertue starttaa maaliskuussa ja tavoitteena on keikkailla joka viikonloppu ympäri Suomea huhtikuun puoleen väliin asti, jonka jälkeen suunnitelmissa on lähteä parille keikalle Ruotsiin. Toukokuulle on suunnitteilla minitour Länsi-Euroopassa, jonka jälkeen palaamme kotimaahan P-Suomeen. Kesän festarisuunnitelmat ovat vielä hämärän peitossa. Syksylle on luvassa mittavampaa Euroopan kiertuetta… AH:n keikoista pysyt parhaiten perillä seuraamalla FB-sivujamme, tai virallisia nettisivujamme, jotka avautuvat levyn julkaisun yhteydessä!

Viralliset ”A Heart Once Lost” – levyn julkkarikeikat ovat 15.3 Järvenpään Coronassa ja 16.3 Helsingin Bar Bäkkärissä, jossa mukana mm. Circle Of Contempt, Assemble the Chariots ja Until We Collapse. Keskiviikkona 20.3 vedetäänkin isolla lavalla Helsingin The Circus-klubilla Heaven Shall Burnin (GER) kanssa. Kiertueet ja muutkin tulevat keikat tulevat valitettavasti painottumaan K18-linjalle, mutta myös alaikäisiä muistetaan 8.3 Lahden Nuorisokeskuksella, jossa mukana räyhäävät FacinGoliath, Sorrow Blinds My Eyes ja ARF.

Kiitoksia paljon haastattelusta ja onnea tulevan albumin tiimoilta. Haluatko vielä lopuksi sanoa jotain Kaaoszinen lukijoille?

Matias:  Kiitos teille, tämä oli kunnia! Lukijoita voisin kehottaa erityisesti tukemaan kotimaista musiikkia ja käymään enemmän keikoilla. Seuratkaa varsinkin UG/demo-skeneä, kun sieltä on tulossa aivan jäätävä määrä lupaavia nuoria kotimaisia yhtyeitä… Tukekaa niitä kotikylän poikien pumppuja, koska ilman kotihoodien supporttia niistä ei ainakaan tule mittään! Taloudella saattaa mennä huonosti, mutta se ei tarkota sitä että bändeillä menisi! Suomi on edelleen metallin luvattu maa, ja täällä raskaita bändejä on jo todistetusti väkilukuumme nähden eniten koko maailmassa! Olkaamme siis tästä ylpeitä, ja nostetaan suomalaisia bändejä maailmalle vaan entistäkin kovempaa! \,,/