Tutustuin eteläsuomalaiseen piraattimetallibändiin nimeltä Cat O’Nine Tails Nokialla Immortal Metal Festeillä 25.4.15. Kokoonpanoon kuuluvat laulaja Janne Heiskanen, basisti Tuomas Kannisto, kitaristi Samuel Savander sekä rumpali Lauri Tuomenoksa. Livekeikan perusteella heräsi kiinnostus enemmänkin tätä merirosvoryhmää kohtaan. En tiedä, minkä verran bändin henkiseen nosteeseen vaikutti se, että aloittivat festarit, joissa Sotahuuto tulisi soittamaan toistaiseksi viimeisen keikkansa (joka sitten jäikin eräänlaiseksi legendaksi), mutta olipa hieno alku noille festareille joka tapauksessa! Livekeikkaan oli satsattu, aina rekvisiittaa myöten, ja musiikki vetäisi puoleensa sen verran, että pakko oli debyyttialbumiinkin ”Under Captain’s Flag” tarkemmin tutustua. Levyhän julkaistiin samaisissa  festeissä. Kaiken kaikkiaan kunnianhimoista kurkotusta, vaikkei ihan ensikuuntelulta meinannut koossa pysyäkään.

Jotain tämän päivän metalliskenen genreräjähdyksestä kertoo se, että alagenrejen nimissä ei välttämättä ole mitään musiikkiin viittavaa. Vai mitä sanotte genrenimistä ’peikko’ tai ’piraatti’? Cat O’Nine Tails on kurkotellut musiikillisissa piirteissään niin laajalle, että fiksuinta onkin ollut ilmoittaa genreksi piraattimetalli, sisällöllisen tematiikan mukaan.

Vokalisti Janne Heiskanen on ehdottomasti tämän levyn parasta antia. Heiskasen ääniskaala tuntuu venyvän kuin kuminauha, aina murinalaulusta Mathias Lillmånsin kieroilevaan ärinään ja Ville Laihialan syvältä jyrähtäviin sydänääniin saakka, mutta siltikin omalla tavallaan. Finntroll kaikuukin jossain tämän teoksen taustalla, mutta niin kaikuu myös Nightwish, hitusen Sentenced, mausteena eeppinen folk metal, death metal -riffit, elokuvamusiikki ja yht’äkkiset poppimelodiat. Huh huh! Vaikutteet tulevat todella laajalta, ja tämän kaiken saattaminen yksiin levynkansiin niin, että se pysyy koherenttina musiikillisestikin, eikä vain piraattilyriikkansa puolesta, on melkoinen homma.

Avausraitana aloittaa ”Inside The Chest”. Sukellus sinfonisen metallin äänimaisemaan taustoineen on onnistunut hyvin. Nightwishin ”Imaginerium” lienee yksi  inspiraatiota liikkeelle sysännyt voima? Merirosvotematiikka tulee välittömästi esille lyriikkojen  lisäksi Heiskasen veikeän mahtipontisella artikuloinnilla. Biisin kokonaisuus toimii sekä yksinään, että suhteessa koko levyyn. Suhteellisen varovainen ja lyhyt (2:49), mutta intensiivisesti esitetty avaus sisältää sen verran jämäkkyyttä, että tästä on hyvä lähteä merille matkaan mukaan.

”The Long Lost Ruby” jatkaakin tästä jo aivan uusille vesille. Intron jälkeen seuraa satsia, josta tulee selväksi, että myös Finntrollit on kuultu. Nopea tempo, humppakäynti ja virnistävä laulu paljastaa vokalistista merirosvokapteenin, joka ei turhaan johda laivaa. Äkkinäinen siirtyminen sitten raskaampiin riffeihin ja murinalauluun yllättää kuulijan. Mutta jotta tässä ei vielä olisi yllätystä tarpeeksi, siirrytään kertosäkeessä melodiaan, joka on kuin toisesta maailmasta. On aivan selvää, että livenä tämän nielee helposti, varsinkin kun Heiskasen ja ylipäänsä bändin koko olemus pitää visuaalisestikin kaiken kasassa. Mutta levyä kuunnellessa tuntuu, että nyt hukkui pallo. Kuitenkin,  kunhan levyyn ehti tutustua kokonaisuutena hieman tarkemmin ja alkoi hahmottaa muusikkoryhmän pyrkimyksiä, löytyi pallokin sen verran, että kyllä, vielä kitarasoolokin mahtui mukaan, eikä kokonaisuus lopulta pahasti hajonnut. Allekirjoittaneen osalta tästä biisistä tulikin oikeastaan lemppari tältä levyltä. Se, miten tämä kaikki on saatu mahtumaan 4:38 minuuttiin, lienee eräänlainen progressiivinen taidonnäyte. Livebiisinä ihan ehdoton.

Levyn nimikkobiisi ”Under Captain’s Flag” esittelee enemmän riffittelyä ja murinalaulua, mutta jälleen kertosäkeessä siirrytään toisentyyppiseen melodiaan, osittain puhtain lauluin. Sävellyksellisesti pysytään kuitenkin hyvin kasassa ja tässä vaiheessa on ilman muuta selvää, että melodista kekseliäisyyttä bändiltä löytyy, ja vaikka melodiat haetaan haastavasti hyvin laajalta sektorilta, yhdistelmien yhteentaittamisessa on nähty vaivaa.

”Wind of Change” alkaa niin ikään riffeillä, mutta kuulija yllätetään nopeasti juomalaululla, jota katkoo muutaman sävelen kromaattinen murinalaulukulku. Jälleen Kerran Heiskanen heittäytyy asenteella rooliin. Kitarariffit muistuttavat, että metallissa kuitenkin mennään. Juomalaulun balladityyppinen jakso katkaisee menon, josta noustaan vauhtiin taas. Eikä tässä vaiheessa kenellekään voi enää olla epäselvää, minkälainen monitaituri lauluääntä vetää.

”The Cataclysm” alkaa rauhallisella melodialla introssa, josta siirrytään riffeihin ja päämelodiaan, jossa kameleonttimainen lauluäänen muuntelu pysäyttää elegisen tunnelman. Vielä vähän lisää väritystä tuo rumpukompinkin monimutkaistaminen.

”Ocean Rose” on kaunis, pariminuuttinen balladi levyn keskivaiheessa. Se katkaiseekin sopivasti materiaalitulvan ja antaa kuulijalle tarpeellista hengähdystaukoa. Siinä mielessä oikeaan paikkaan sijoitettu biisi. Tunnelma hiljentyy sopivasti, mutta aavelaivan tarina pitää hyvin mukana aihepiirissä.

”Symphony of Ending Time”. Ja matkaan taas. Riffit soutaa ja kohta on tuuli jo purjeissa. Hetkessä syntyy moshpitin ainesta. Sitä toivoisi pitemmästikin, että ehtisi kunnolla irrotella.

”Temptations” kulkee jo täysillä avomerellä. Tässä vaiheessa taisi livekeikalla jo tukatkin heilua. Sen verran pysytellään nyt paikallaan tyylillisesti, että mukaan mahtuu vieraileva solistikin, Michaela Tuomenoksa, mikä ei ollut ollenkaan huono valinta.

Seuraavan biisin, ”Promised Land”, aloittaa tiukka tempo ja riffit. Letkeästi kulkeva murina lähtee luontevasti mukaan ja kohta siirrytään hetken hitaamman junttauksen kautta kertosäkeeseen puhtaammin lauluin. Ja heitto takaisin. Janne Karhusen kitarasoolo vetäisee hetkeksi materiaalin läpi kuin tuulenpuuska tai sapelin terä. Tämä lienee niitä biisejä, jotka nousevat livekeikoilla  kärkeen ja synnyttävät uskollista fanilaumaa.

Päätösraitana kuullaan ”Splicing The Mainbrace”. Eeppiset tunnelmat toimivat hyvänä lopetuksena konseptialbumille, joka tematiikaltaan nojaa siis merirosvoaiheeseen.

Yleisesti ottaen albumi ”Under Captain’s Flag” on lahjakkaiden ja kekseliäiden muusikoiden työn tulos. Ongelmaksi jää vielä siltikin erittäin monitahoiset musiikilliset vaikuttimet, joiden pohjalta  luotu  oma tyyli vaatii vielä kypsymistä ja karsimista, mikä on tietenkin oletettavaakin kun kyseessä on debyytti. Ja progressiivisuus on yleensä astetta vaikeampi laji, vaikka varovaisemminkin keinoin. Miten löytää tasapaino sekä yhtenäisyyden että monimuotoisuuden suhteen? Nyt suurimpana koossapitävänä voimana on hämmästyttävä vokalisti, jonka ote pitää siitäkin huolimatta, että laulutyyli vaihtuu nopeasti ja paljon. Joka tapauksessa pohja on nyt luotu, ja hyvä pohja onkin. Tästä seilataan varmasti vielä pitkälle.

9- / 10

Kappalelista:
1. Inside The Chest
2. Long Lost Ruby
3. Under Captain’s Flag
4. Wind of Change
5. The Cataclysm
6. Ocean Rose
7. Symphony of Ending Time
8. Temptations
9. Promised Land
10. Splicing The Mainbrace

https://www.facebook.com/9tailsofficial/timeline

Kirjoittanut: Sirpa Nayeripoor