James Brennan taidetta, kauneutta ja death metallia

Kuopiossa Puijon Kirkossa esitetään perjantaina 28.10.2016 Willoh S. Weilandin ”Artefact”-teos, jonka on säveltänyt australialainen James Brennan. ”Artefact” on osa viikonlopun ANTI – Contemporary Art Festival -tapahtumaa. Kaaoszine jututti kiireistä miestä sähköpostin välityksellä.

Kertoisitko meille kuka olet ja mikä on taustasi?

Olen syntynyt Sydneyssä siihen aikaan, kun punk ja metalli kukoistivat kaupungissa. Vietin teinivuoteni katsoen paikallisia punk-, grindcore- ja metallibändejä paikallisissa tapahtumapaikoissa. Kovaa energistä musiikkia, villiä tanssia, laaja yleisö, paljon hyvää fiilistä ja politiikkaa, jonka taakse pystyin asettumaan – suvaitsevaisuus, vastustus, ajatuksenvapaus. Ensimmäinen kansainvälinen keikka oli Pungent Stentch, kun olin 13-vuotias. Silloin vedin myös ensimmäistä kertaa kunnon kännit. Bändillä oli 70-luvun asusteet. Se oli minulle taivas.

Kuusitoistavuotiaana liityin laulajaksi yhtyeeseen nimeltä Flycop. Halusin olla death metal -bändissä. Flycop oli punkkia, mutta karjuin siinä joka tapauksessa.

Kun jätin koulun, opiskelin näyttelemistä. Siitä päädyin teatteriin. Vuodesta 2000 olen työskennellyt teatterissa sekä näyttelijänä että ohjaajana, mutta koko ajan olen kuitenkin tehnyt kaikenlaista musiikkia elektronisesta oopperaan ja jopa death metal house music -näytelmän.

Tällä hetkellä työskentelen tuomittujen rikollisten kanssa lähinnä vankiloissa ja teen siitä projektisarjaa teatteriin, elokuviin ja musiikkiin.

Olet tekemässä täällä Suomessa musikaaliprojektia, kertoisitko siitä?

Projetkin nimi on Artefact – se on vanhentuneen teknologian muistomerkki. Sen on ohjannut rikostoverini Willoh S. Weiland, mutta minä ohjaan ja sävellän musikaalin. Projektin on tilannut Anti Festival of Live Art, kansainvälisesti mainetta niittänyt festivaali Kuopiossa. Elävä taide kuvaa taidetta, joka valuu rakojen välistä. Se ei ole ihan teatteria, tanssia eikä visuaalista taidetta – se on kaikkea näistä tai sitten ei mitään. Meidän teoksessamme on rituaali, elokuva, elävää musiikkia, perfomanssi, 15 tonnin suomalaisen graniittilohkareen hautaaminen ja mahdollisesti vähäsen death metallia karaoken puolelta.
Mikä sai sinut päättämään projektin teemasta?

Willohin työ tutkii teknologiaan ja tulevaisuuteen liittyviä ajatuksia. Hän sai ajatuksen, että minkälaista olisi tehdä muistomerkki vanhalle teknologiallemme. Nokialaiset hylättyinä lipastoissamme. Nämä esineet, joiden kanssa vietimme niin kauan aikaa ja joita joskus jopa jumaloimme, mutta jotka myös niin nopeasti heitämme pois. Se on myös tapa miettiä meidän omaa kuolevaisuuttamme ja kuolemaa. Konseptissa on raakuutta, mutta viime kädessä myös kauneutta.

Sekoitat death metal -laulua “normaaliin” kuoroon. Miten päädyit tällaiseen ajatukseen?

Olen jo kauan halunnut tehdä tämän. Tämä vaikutti hyvältä ajankohdalta tehdä se. Minun mielestäni death metal -laulussa on todellista kauneutta (tai ehkä ei lainkaan), ja olen aina kuvitellut sen liitettäväksi klassiseen musiikkiin. Tiedän, että tämä ei ole mitenkään tavaton ajatus, metalliyhtyeethän ovat työskennelleet klassisen musiikin äänimaailman ja lähestymistavan kanssa jo iät ajat. Minä en kuitenkaan ole koskaan nauttinut tästä yhdistelmästä. Olen aina halunnut pitää death metallin raakuuden ja soinnullisen vapauden, jota rakastan, ja yhdistää sen pehmeämpiin soundeihin laimentamatta sen värikästä ja musikaalista vapautta.

Loppujen lopuksi rajoitin itseni erittäin pieneen äänipalettiin – kuten Nokian alkuperäinen tunnari. Siinä on vain muutama nuotti, jotka  eivät edusta värikkyyttä eivätkä musikaalista vapautta. Oikeastaan tämä projekti ei saavutakaan sitä ajatusta, jota olen juuri kuvaillut, vaan itseasiassa se on jotakin aivan muuta – yhdistelmä silkkaa death metal -laulua tiheän ja kerrostetun harmonisen sävellyksen kanssa. Yhtä kaikki mielenkiintoista. Mutta luonnollisesti minun pitää kokeilla myös alkuperäistä ideaani, joten pitääpä tehdä toinenkin projekti!

Oliko vaikeaa löytää halukkaita metallilaulajia osaksi projektiasi?

Kesti oman aikansa löytää heidät, mutta loppujen lopuksi se ei ollut vaikeaa. Tyypit,joiden kanssa olen työskennellyt, tulivat halukkaasti mukaan. Tässä on laaja kokemuksen kirjo karaistuneista lordeista, kuten Antti Boman (Demilich), Markus Laakso (Kuolemanlaakso) ja Ossi Maalampi (Funeral Home) sekä kaikkea siltä väliltä sisältäen myös yhden hemmon, joka työskentelee teidän lehdellenne!

Onko kuoron kanssa työskentely erilaista kuin death metal -laulajien kanssa?

Tuota… kyllä. Kaikin mahdollisin kuviteltavin tavoin, mutta pääosin se johtuu heidän habituksestaan.

Miten metallilaulajat istuvat muihin kuoroihin?

En ihan vielä ymmärrä sitä. Olen paraikaa keskeneräisessä projektissa tekemässä tämänkaltaista ensimmäistä kertaa, joten vasta opettelen, miten kaikki toimii, ja uskon, etten ymmärrä sitä ennen kuin jätän projektin taakseni. Olen silloin tällöin laittanut kuoron ja death metal -laulajan “laulamaan” yhdessä, mutta lähinnä heidän työskentelynsä on ollut osissa ja erikseen. Erilaiset osat toimivat yhdessä luoden kontrastia, ristiriitaisia tekstuureja ja eristettyjä kliimakseja. Se on suuri, mahtava sekasotku.

Näytös esitetään 28.10.2016 Kuopiossa Puijon Kirkossa. Oliko vaikeaa saada lupaa esiintyä siellä?

Itseasiassa ei. Me selitimme, mitä haluamme tehdä, ja pappi myöntyi. Olimme hieman shokissa ja hyvin vaikuttuneita, sillä tässä työssä on jotakin todella outoa ja uhmaavaa tekeillä. Loppujen lopuksi minun ei ollut hankala myydä sitä, sillä uskon vapautuvan death metal -laulun voimaan ja kauneuteen. Se on kipua ja piinaa, mutta kuitenkin kauneutta.

Kerro 28.10.2016 näytöksestä.

Näytös alkaa kello 18:00 Puijon Kirkossa, Kuopiossa.
45 minuuttia paikallisten asukkaiden kanssa tehtyjä kauniita videoita, death metal -loistoa, kuoro purkaa Nokian teemaa sekä mahdollisuus tulla ikuistetuksi filmille.

Tämän jälkeen lähdemme ruumisautolla paikalliselle suolle ja laskemme 15 tonnia suomalaista graniittia maan sisään suurimmalla nosturilla minkä olen koskaan nähnyt, juomme vodkaa ja pidämme death metal -karaoken. Siitä tulee vitun siistiä.

Onko tämä kertanäytelmä, vai esitetäänkö se useamman kerran?

Yksi mahdollisuus – yhden kerran.

Entä jos tämän haluaa todella kovasti nähdä eikä pääse Kuopioon, videoitko koko esityksen?

Kaikki tullaan filmaamaan. En kuitenkaan voi vielä kertoa, missä sen pääsee näkemään.

Miltä tulevaisuus näyttää?

Kansainvälinen vankilaprojekti pitänee minut kiireisenä seuraavat 40 vuotta, olettaisin. Sen lisäksi lisää musiikkia ja teatteria, hienoja näköaloja, irstailua, enemmän taidetta ja kauneutta sekä rauhaa.

Aiotko jatkaa metallimusiikin sekoittamista muihin projekteihin?

Todellakin toivon niin, koska tämä on ollut villiä.

Viimeisiä ajatuksia lukijoille?

Kutsukaa minut takaisin Eurooppaan tekemään enemmän metallia.

Iso kiitos haastattelusta!

Tapahtuman nettisivut

Haastattelu: Janne Partanen
Käännös: Daniel “Thaumiel Nerub” Neffling, mukaillen alkuperäisiä sanavalintoja ja lauserakenteita.
Kuvat: Anu Rantonen

And same in English:

Can you tell us who you are and what is your background?

Born in Sydney, in a time when punk and metal were thriving in the city. I spent my teenage years watching local punk, grindcore and metal bands in local venues. Tough energetic music, wild dancing, diverse crowd, plenty of highs and politics I could get behind – tolerant / anti-establishment / libertarian. First international gig was Pungent Stench – I was 13 years old. Also my first time getting properly drunk. The band wore 1970’s suits. It was heaven.

I joined a band called Flycop as vocalist when I was 16. I wanted to be in death metal band. Flycop was a punk band. But I growled over it anyway. When I left school I studied acting. That got me into theatre. I have been working as a performer and director of theatre since 2000 and all the time I kept making all sorts of music from electronic music to opera and even a death metal house music act.

Currently my artistic practice is focused on working with people convicted of crimes – mostly from prison and I am making a series of projects in theatre, film and music exploring this.

You are doing a musical project here in Finland, can you tell about it?

The project is called Artefact – it is a memorial for obsolete technology. Directed by my partner in crime Willoh S.Weiland, I am working on it as musical director and composer. The project has been commisioned by Anti Festival of Live Art, an internationally renowned festival that happens in Kuopio, can you believe it. Live art describesthe sort of art that slips between the cracks – not quite theatre or dance or visual art – sometimes it is all of these, or none. Ours is includes ritual, film, live music, performance and the burying of a 15 tonne piece of Finnish granite and possibly a little bit of death metal karaoke in a field.

What made you decide the projects theme?

Willoh’s work explores ideas associated with technology and the future. She came up with the idea of what would it be like to memorialise our old technology? The Nokias sitting discarded in our drawers. These objects we spend so much time with and sometimes adore, but are so quick to throw them away. It is somehow a way of also thinking about our own mortality and death. There is brutality in th concept but ultimately also beauty.

You are mixing death metal vocalist with a ”normal” choir, how did you come up with this idea?

I have wanted to do this for a long time. This seemed like a good time to do it. To me there is a real beauty in death metal vocals (possibly not all) which I have always imagined could join with classical music. I know this is not an unusual idea, metal bands have been working with classical sounds and approaches for ever. But I just have never enjoyed the combination. I have always wanted to keep the brutality and tonal freedom of the sort of death metal I love and combine it with softer sounds, without diluting the chromatic and liberated musicality. Ultimately in this piece I limited myself to a very small musical palette – which is the original Nokia theme. It is only a few notes and they are definitely not chromatic and liberated. So this work is not achieving this idea I have just described but in fact is something else which – a combination of pure death metal vocals with a dense and layered harmonic score. Equally as interesting. But of course I must try my original idea so I will have to do another project!

Was it hard to find metal vocalist who wanted to be in your project?

It took a while to find them, but ultimately it was not hard. The guys I have been working all came quite willingly to the project. There is a good range of experience from seasoned lords such as Antti Boman (Demilich) and Markus Laakso (Kuolemanlaakso) to Ossi Maalampi (Funeral Home) and everything in between including one guy who works at your magazine!!

Is it different to work with a choir and with death metal vocalist?

Ummm…yes. In all the ways you can imagine but mostly it’s in their fashion

How does the metal vocalist fit in other choirs?

I don’t quite understand it yet. I am in the middle of doing it for the first time so I am learning how it works and I think I won’t understand until I have left the project.
I have made the choir and death metal vocalists occasionally ”sing” together but mostly in this work their parts are separated. The different parts work together by creating contrasts, contradicting textures and isolated climaxes. Its a big wonderful mess.

You are performing 28.10.2016 in Kuopio at Puijon Kirkko, was it hard to get persmission to play there?

Actually no. We explained what we wanted to do and the priest agreed. We were a bit shocked and really impressed because there is some seriously strange and confronting things going on in the work. But ultimately it was not hard to sell for me, as I believe in the power and beauty of the released and liberated vocals of death metal. It is pain, it is anguish yet it is beauty.

Tell us about the show in 28.10.2016?

The show begins at 18:00 ay Puijon Kirkko, Kuopio.
45 minutes of beautiful videos made with local people, death metal glory, choir deconstructing Nokia themes and teh chance to be immortalised in film.

After that we take a hearse to a local swamp and lower a 15 tonne piece of Finnish granite into the ground with the biggest crane you have ever seen, drink vodka and have detha metal karaoke. It’s going to be a fucking blast.

Is this a oneshot play, or are you performing the show more time?

Oneshot – one chance – one time.

What if you really want to see the show and you cant come to Kuopio, are you making a video of the hole show?

All of it caught will be on film. SO yes, you will be able to see it. Where I cannot tell you yet.

After this what does future bring to you?

Making an international prison project. That will keep me busy for the next 40 years I reckon.
Apart from that more music, more theatre, nice views, debauchery, more art, more beauty, peace.

Will you continue mixing metal music to other projects?

I truly hope so, it’s been wild.

Any final thoughs?

Invite me back to Europe to make more metal.

Big thanks to James!