Vaihdetta kovemmalle ja uudelle vuosikymmenelle – arvostelussa Triviumin uusi albumi ”In The Court of The Dragon”

Kirjoittanut Otto Vainionpaa - 11.10.2021

Amerikkalainen, jo lähes legendastatusta hipova metalliyhtye Trivium painaa tiskiin uuden kiekon, vaikka edellisestä albumista on vasta reilu vuosi aikaa. ”In The Court of The Dragon” julkaistiin 8.10. Roadrunner Recordsin kautta.

Tiivistettynä albumin vahvuudet tulevat esiin yltäkylläisessä mäiskimisessä, ja sen heikkoudet ovat lähes ainoastaan hokemista sisältävät kertosäkeet. Vahvuudet kuitenkin täyttävät reippaasti 90 prosentta albumista. Laulaja Matt Heafyn rääkyminen porautuu alitajuntaan asti soitinten tullessa kaltoinkohdelluksi sen taustalla. Levyllä on harkintaa, irrottelua ja toinen toistaan mahtavampia riffejä ja sooloja. Kunnon meininkiä, eikä tahti väsytä, vaan nälkä kasvaa syödessä. Kolmella albumilla rumpuja paiskoneen Alex Bentin toimitus taas ei yllätä ketään. Se on sitä samaa täydellistä ja hallittua kannuttamista, mihin on jo totuttu.

Tällä kertaa progressiivisuus ja äärimetalli ovat jatkuvasti läsnä. Triviumilla tuntui olevan edellisillä, 2010-luvun levyillä aina pyhitettyjä osuuksia, jolloin kaahataan tuhatta ja sataa. Nyt kuitenkin vaihde on satasessa jatkuvasti, ja kuuntelukokemus on rikkaampi, sillä mitään erityisen raskaita osuuksia ei tarvitse odottaa läpi keskinkertaisten biisien, vaan biisit ovat kauttaaltaan hyviä. Pitikö tätä oikeasti odottaa näin kauan?

Emperor-yhtyeen Ihsahnin säveltämä ”X” avaa albumin hyvin uhkaavasti. Intron lopussa kuuluva petoeläimen karjaisu katkeaa äkkiväärästi, ja Trivium rykäisee koko paskan käyntiin hevimyllytyksellä. Nyt on ahnetta!

Ensimmäinen singlejulkaisu ja levyn avausraita ”In the Court of the Dragon” yllättää raskaudellaan ja nostalgisuudellaan. Kappaleen anteeksipyytelemätön metalcore tulee niin suurena yllätyksenä, että tekisi mieli pyytää yhtyeen kotikaupungilta Orlandolta selvitystä siitä, mitä sinne Floridan hanavesiin on päässyt.

Todettava on, että neljä vuotta sitten julkaistu ”The Sin and The Sentence” onnistui lähes kaikessa tässä, mutta muovinen soundi pyöristi albumin ratkiriemukkaat ilotulitukset, joiden potentiaali jäi saavuttamatta. Tällä kertaa kulmat on jätetty hiomatta, ja mieleen tulee kotimaisen Stam1nan uusin ”Novus Ordo Mundi” -albumin tyylimuutos ja paljon puhuttu räkäisyys. Kappaleet ”Like A Sword Over Damocles” ja ”A Crisis of Revelation” toteuttavat täysin samaa linjaa. Voi saatana.

Kuitenkin A-puolelle on totta kai leivottu kiintiöradiobiisi, mutta sekään ei oikeastaan levyn keskellä kuultuna ärsytä. Kuvitelkaa, että epähuomiossa jätitte makaronilaatikon sekoittamatta maustamisen jälkeen ja ruokapöydässä suuhun iskeytyy väkevä pippuripommi. Hetken makustelun jälkeen huomaattekin, että kävi onni onnettomuudessa, sillä joskus vahingot yllättävät kokonaisuudessa. Kehotan kuitenkin sekoittelemaan ruuat hyvin maustamisen jälkeen. Ja heh, ”FEAST of Fire”. Pippurinen kappale.

Albumilta on sen läpileikkaavuuden ansiosta vaikea löytää varsinaisia lempikappaleita. Heikompia osuuksia löytyy kourallinen, mutta kappaleet ovat tällä kertaa niin monisyisiä, että latteat kertosäkeet unohtuvat hyvin nopeasti. Levyn B-puolta varjostaa tylsähkö ”No Way Back Just Through”, jonka olisi voinut varmasti korvata sopivammalla kappaleella. Tuntuu, että levyn tyylillinen linja katkeaa tämän ja ”Feast of Firen” kohdalla. Lähes koko muu materiaali levyllä on niin suurieleistä ja millintarkkaa heviä, että tälläiset modernit outolinnut voisi jättää pois.

Albumin päättää ”Shogun”-albumilta ylijäänyt ”The Phalanx”. Kappale on työstetty 7-minuuttiseksi metallijärkäleeksi, jonkaonka lopetus havittelee juurikin sitä ikonistatusta, joka ”Shogunilla” on tai jota vaikkapa ”Thrown into The Firella” haettiin.

En uskalla vielä mitään klassikkostatusta julistaa tälle, mutta nämä ovat sellaisia biisejä, joita varmasti halutaan kuulla vielä vuosien jälkeenkin. Haluaisin siis laskea edellisen levyn arviotani kahdella ja puolella pisteellä. ”What The Dead Men Saylle” antamani 8½ on aivan liian korkea, kun Trivium nyt oikeasti näyttää kyntensä siinä, mistä heitä on kultaisina vuosina ihailtu.

9½/10


Kappalelista:

1. X
2. In The Court Of The Dragon
3. Like A Sword Over Damocles
4. Feast Of Fire
5. A Crisis Of Revelation
6. The Shadow Of The Abbatoir
7. No Way Back Just Through
8. Fall Into Your Hands
9. From Dawn To Decadence
10. The Phalanx

Kirjoittanut: Otto Vainionpää