Yksi meistä – bändipaidat ovat enemmän kuin pelkkä vaatekappale

”Vaatteet tekevät miehen”, ”vaatteet on mun aatteet”… Vaatetuksella on yhteiskunnassamme muitakin funktioita kuin toimia lämmikkeenä tai peittää iho joko katseilta tai polttavalta auringolta. Vaatteilla on mahdollista viestiä omasta persoonasta, vahvistaa tai sekoitella erilaisia sukupuoliperformointeja tai ihan vain esimerkiksi tukea tuttua räätäliä tai arvostamaansa merkkiä tai kauppaa. Joskus vaatteilla on myös statusarvoa: kun päällä on vaikkapa Supremea, Off-Whitea tai Guccia, voi kantaja viestittää sitä, että hänellä oli varaa laittaa paljon rahaa yhteen T-paitaan tai vaikkapa Yeezy-kenkiin.

Bändipaidat ovat nousseet täysin omanlaisekseen kulttuuriksi. Jos olet koskaan oleskellut Helsingissä kesällä Tuska-festivaalien aikaan joko keskustassa tai sitten itse festarialueella, olet varmasti törmännyt mitä monimuotoisimpiin bändipaitoihin. Isoja tyyliteltyjä logoja, monipuolisia grafiikoita, kiertuemaiden nimiä ja päivämääriä selässä… Nykyään bändit myyvät myös sellaisia paitoja, joista ei ihan heti tunnistaisi kyseessä olevan vaikkapa metallibändin fanipaita, vaan nopeasti katsottuna näyttäisi siltä, että yllä on mikä tahansa designer-riepu.

Bändipaitojen alkuperää ei ole helppoa paikallistaa johonkin tiettyyn hetkeen. Omalla tavallaan bändipaidat voidaan yhdistää filosofisesti 50-luvulle, jolloin populaarikulttuuri ilmiönä alkoi kehittymään. Kun nuoret alkoivat ensimmäistä kertaa ansaitsemaan omaa rahaansa ja vapaa-aikaakin oli enemmän, alkoi nuorilla olla kysyntää erilaisista kulutustuotteista ja vapaa-ajan puuhasta. Musiikkibisnes vastasi tähän äänilevyillä ja konserttilipuilla.

Samaan aikaan äänilevyjen myynnin ja konserttikokemusten aikaan nuoret alkoivat järjestäytymään omiin ryhmiinsä. Alkoi syntyä erilaisia alakulttuureja: teddyja, punkkareita, rokkareita, modeja, hippejä, gootteja, räppäreitä ja tietenkin hevareita. Jokaisella alakulttuurilla oli ja on omanlaisensa sanasto, pukeutumistyyli ja tietenkin myös musiikki, mikä yhdistää ryhmän jäseniä. Bändipaidat sopivat tähän yhtälöön erittäin luonnollisesti.

T-paita itsessään kehittyi alun perin käteväksi aluspaidaksi, joka oli lähinnä samanlaisessa käyttötarkoituksessa kuin muutkin alusvaatteet. Aluksi vain työvaatteiden alla käytetty paita alkoi kuitenkin muuttua yhä suositummaksi osaksi nuorten tyyliä, ja tätä siirtymää avittivat esimerkiksi näyttelijät Marlon Brando ja James Dean, jotka pitivät T-paitaa näkyvänä osana pukeutumistaan.

Bändipaitojen hengellinen esiaste voidaan jäljittää oikeastaan jo hieman varhaisempaan ajankohtaan, nimittäin 40-luvulle. Tuolloin nuorilla Frank Sinatra -faneilla oli tapana käyttää lyhyitä valkoisia nilkkasukkia ja esimerkiksi täplikkäitä rusetteja. Kyseessä oli yksi varhaisimmista tavoista ilmentää tiettyyn artistiin ja nuorisokulttuuriin kuulumista vaatekappaleiden kautta. Tämän jälkeen nuoret musiikkifanit kirjoittivat omiin paitoihinsa ja takkiensa selkämyksiin suosikkiartistiensa nimiä. Rockin kuninkaan, Elvis Presleyn, fanit olivat kenties innokkaimpia fanipaitoja tehtailleita nuoria. Pian levy-yhtiön sedät näkivät ilmiön ja päättivät tarttua siihen itse myyden artistien ja bändien keikoilla virallisia bändipaitoja.

Yksi varhaisimpia oheistuotteita myyneitä bändejä oli legendaarinen The Beatles. Heidän perässään seurasi 60-luvulla hippiaatteen myötä myös solmuvärjättyjä T-paitoja, joihin lätkäistiin bändien nimiä peace-tunnusten ja muiden symbolien oheen. Psykedeelistä rockia esittävä Grateful Dead lienee noihin aikoihin koristanut paitaa jos toistakin. Vuonna 1968 rock-impressaari Bill Graham oli perustamassa Winterland Productionsia, jota pidetään ensimmäisenä konserttipaitoja valmistaneena yhtiönä.

Kuten todettu, bändipaidoilla on tärkeä merkitys yhteisöllisyyden kannalta. Erityisesti rock- ja metallifanien keskuudessa nähdään tavallista vahvempaa tribalismia eli heimoontuneisuutta, jossa oman ryhmän jäsenet tunnistetaan hyvin esimerkiksi ulkoisten piirteiden perusteella. Kun hevari näkee kaupassa ihmisten seassa toisen hevarin, jolla on yllään bändipaita, on näiden kahden välillä automaattisesti jotain yhteistä. Jotain tästä tribalismista kertoo myös metallifanien taipumus suojella bändipaitoja ilmiönä: mikäli joku julkimo käyttää yllään vaikkapa Metallican paitaa, ovat fanit heti kyseenalaistamassa sitä, tietääkö kyseinen julkkis edes yhtään kappaletta kyseiseltä bändiltä. Yhteiset tunnukset ja kulttuuri ovat tärkeitä rockin ja metallin faneille – lähes pyhä esoteerinen tunnus joukkoon kuulumisesta.

Kun sadat fanit ostavat saman paidan festareilta tai keikoilta, on takana vahva halu kuulua osaksi sekä yhtä isoa perhettä että pienempää alaryhmää. Rammstein-paidan ostaja tulee ostoksensa myötä osaksi suurempaa metallifanien perhettä, jossa paitojen kantajat kokevat eräänlaista veljeyttä musiikkimakunsa johdosta. Tämän lisäksi paidan ostaja on osa vielä pienempää perheyksikköä; Rammstein-paidan käyttäjät viestittävät pitävänsä tästä tietystä bändistä sekä heidän musiikkityylistään ja estetiikastaan. Bändipaidalla osoitetaan, että on osa perhettä, joka tukee rakastamiensa bändien lisäksi myös toisiaan. Moni on ystävystynyt uuden ihmisen kanssa juuri siksi, että toisen vaatetuksessa on ollut kuvattuna bändi, jota itse rakastaa.

Metallifanit pystyvät näin ollen yksien festareiden sisällä löytämään vielä tarkemmin niitä ihmisiä, joiden kanssa voivat tulla juttuun, kun he haravoivat silmillään mustapaitaisesta massasta ne, keillä on yllään vaikkapa jonkin underground-bändin paita tai vintage-Motörhead-paita. Jos baarissa huomaat tiskillä henkilön, jolla on yllään vaikkapa Behemothin paita, saatat muodostaa hänestä toisenlaisen kuvan kuin vaikkapa lenkkipolulla vastaan kävelevästä Foo Fighters -paitaisesta reippailijasta tai pelikaupassa Dream Theater -paitaan verhoutuneesta teinistä. Suomalaisille saattaa myös maailmalla henkselit paukkua, jos vastaan tulee Nightwish-paita tai peräti jopa Huoran tai Hornan paita. Bändipaitoja pitävällä ei ole näin ollen yllään pelkästään jokin paita, vaan sen mukana tulevat viestit henkilöstä itsestään ja viimeksi mainitussa tapauksessa myös ylpeys omasta maastaan ja musiikistaan.

Jotkut menevät niinkin pitkälle, että eivät koe bändien olevan enää pelkästään musiikin esittäjiä, vaan musiikki on keino myydä muita tuotteita, kuten juuri bändipaitoja. Mikäli bändi pääsee asemaan, jossa se onnistuu myymään fanejaan viehättäviä paitoja, on taloudellinen hyöty suuri. Esimerkiksi metalcore-yhtye Sleep Token rakensi itselleen kulttimaisen suosion undergroundissa mystisellä imagollaan, jota se sitten hyödynsi oheistuotemyynnissään. Bändi julkaisi debyyttialbuminsa kappaleet yksi kerrallaan muutaman viikon välein, ja joka kerralla tarjolla oli eksklusiivisia rajoitetun erän fanituotteita, joita oli saatavilla vain rajoitetun erän. Tässä hyödynnettiin taktiikkana niin kutsuttua FOMOA, ”fear of missing outia” eli pelkoa siitä, että jää jostain paitsi.

Hyvä bändipaita on myös omiaan takaamaan bändin suosion. Jos onnistuu kehittämään huvittavan tai hienon paitamallin, joka jää elämään genreen niin, että siihen ei voi olla törmäämättä keikoilla, on onnistunut jossain. Hyvänä esimerkkinä Cradle of Filthin ”Jesus is a cunt” -paita, jonka herättämä pahennus keräsi entistä enemmän korvapareja bändiä kohti. Eikä myöskään tarvitse huomauttaa, kuinka nykyään myös suuret vaatekauppaketjut myyvät Ramonesin, Metallican ja KISSin paitoja valikoimassaan kuin mitä tahansa muita merkkivaatteita.

Jotakin bändipaitojen tärkeydestä artisteille ja muusikoille kertoo esimerkiksi se, että 70-luvun alussa australialainen rock-jätti AC/DC sai kiertueellaan enemmän rahaa kassaan bändipaidoista kuin lipputuloistaan. Kun musiikkipiratismi ja nykyisten suursuosittujen striimausalustojen esiaste Napster totuttivat ihmiset ilmaiseen tai kuukausimaksulliseen musiikin kuunteluun, ovat bändien oheistuotteet nousseet vielä entistä tärkeämmäksi osaksi muusikoiden tulonlähdettä. On myös sanomatta selvää, että tämän jutun kirjoitushetkellä keikkojen ollessa koronan takia pannassa ovat bändipaidat taas asteen verran tärkeämpi ilmiö.

Licensing Internationalin (entinen The Licensing Industry Merchandisers’ Association) vuoden 2016 raportin mukaan oheistuotteet muodostivat 3,1 miljardia dollaria maailmanlaajuisesti. Tästä luvusta suurin osa tulee bändipaitojen myynnistä. Samana vuonna konserttien tulot olivat 4,88 miljardia. T-paitojen myynnin hyödyn näkee erityisesti silloin, kun niitä vertaa siihen striimimäärään, mitä vaaditaan, jotta artisti tienaa saman verran kuin yhden paidan myynnistä. Tämä tietysti riippuu hieman siitä, mikä striimausalusta on kyseessä. Esimerkiksi Spotifyn kohdalla vaaditaan noin 6 tuhatta striimia kappaleelle, jotta sillä on tienannut saman verran kuin yhden paidan myynnistä. Apple Musicin kohdalla luku on puolestaan hieman yli 2 tuhatta striimia.

”Mutta ei bändipaidan hinnalla elä”, saattaa joku ajatella. Sanotaan vaikka, että artisti tienaa yhdestä paidasta 15 euroa sen jälkeen, kun siitä on vähennetty mahdolliset välikustannukset. Jos bändin keikalla käy vaikkapa 200 ihmistä, joista jokainen ostaisi edes yhden paidan, olisi bändin merkkarikassassa 3000 euroa. Vaikka tällä summalla ei tietenkään bändin jäsenten kesken tasan jaettuna elä, on 3000 euroa iso ja hyödyllinen summa bändille sen toimintaa ajatellen. Ja tämä summa vain kasvaa, jos kiertueen aikana myydään yhtä hyvin jokaisella pysähdyksellä, ja bändi saa myös tilauksia nettikaupastaan. Paitamyynti on näin ollen huomattavasti tuottoisempaa bändille kuin striimauksesta saadut tulot – ja nykyään usein myös enemmän kuin mitä lipuista saa.

Varma ja näkyvä tapa osoittaa tukea suosikkibändeilleen ja paikallisille ruohonjuuritason tekijöille on ostaa heidän fanituotteitaan. Kun ostat bändipaidan, tuet bändiä näkyvästi ja rahallisesti tavalla, jolla on painoarvoa. Vastineeksi saat hienon paidan, jolla voit näyttää ulkopuolelle jotain itsestäsi osallistuen samalla tärkeään kulttuuriseen traditioon, jossa voit kokea olevasi osa tiettyä ryhmää niin musiikkifanina kuin suosikkibändisi kannattajana.

Kaaoszine tarjoaa yhdessä Backstage Rock Shopin kanssa tarjouksen, jolla voit tunnustaa väriä ja tukea suosikkibändejäsi näinä vaikeina aikoina. Sekä Kaaoszine että Backstage Rock Shop haluavat tunnustaa bändipaitojen tärkeyden niin bändien talouden kuin myös yhteenkuuluvuuden kannalta, joten hyödynnä alennuskoodi ja vaateta itsesi osaksi omaa suurempaa musiikkiperhettäsi.

15% alekoodi: KAAOS21. Syötetään kassalla, voimassa 31.12.2021 asti. Yksi koodi per asiakas.