Isänmaan toivot – Uutta metallia Suomesta, osa 32

Aika monta on.

Suomi – metallimusiikin luvattu maa, jossa on metallibändejä väkilukuun suhteutettuna enemmän kuin missään muualla maailmassa. Suomi on voittanut jopa Euroviisut hevillä. Maa, jonka yhtenä kansantalouden kulmakivenä ja vienninedistäjänä maailmalla voidaan pitää metallimusiikkia. Meillä on Suomessa hienoja, isoja, maailmanlaajuisesti tunnettuja metallibändejä, ja aivan helvetin paljon pieniä ja ahkeria bändejä, jotka ansaitsevat myös tulla kuulluiksi. Nightwish, HIM, Children of Bodom ja Amorphis ovat kaikki aloittaneet pieninä paikallisina bändeinä ja myöhemmin pitkän puurtamisen jälkeen kohonneet asemaan, jossa ne nykyään ovat. Tämän artikkelisarjan tarkoitus on nostaa esille suurelle yleisölle tuntemattomampia suomalaisia bändejä.

Perpetual Rage


Heavy metal. Sitä on monenlaista, mutta varmasti voidaan sanoa heavy metalista tulevan mieleen klassinen laukkakomppi ja kireät nahkahousut sekä tietynlainen itsepäinen tekemisen meininki ja asenne. Tällä viikolla tutustumme bändiin joka elää heavy metallia varten. Otimme haastatteluun pitkään musiikkia tehneen Perpetual Rage -nimisen kuopiolaisen yhtyeen kitaristin Petrin sekä laulajan Tomin.

”Kaikenlaista on matkan varrella tapahtunut ja enemmänkin ois voinut tai saattanut tapahtua.. Mistäs näitä tietää..”

– Elettiin Kuopiossa kesäkuuta vuonna 2009. Meillä oli tuolloin pari vuotta vanha Darcade -niminen heavy metal orkesteri, jossa oli Kuokkasen Ossi kitarassa, Koslosen Lauri bassossa, Hyvärisen Kari rummuissa ja minä kitarassa. Tuon bändin laulajan kanssa homma ei toiminut ja etsittiin uutta laulajaa. Lauri muisti Savonlinnan vuosiltaan Tomi Viiltolan, Savonlinnassa he olivat yhdessä mukana Viilto-nimisessä bändissä. Lauri ehdotti, että josko häntä kysyisi mukaan, koska Tomikin oli jo jonkun aikaa asunut Kuopiossa. No mikä ettei! Siinä tuli kuunneltua pari biisiä Viiltoa sekä pari biisiä Dreamtalea, jossa Tomi oli yhden levyn verran mukana, jolloin tuli fiilis, että taidoista tää ei ainakaan jää uupumaan.

Tomi osoitti mielenkiintoa hommaan ja pian sovittiin, että Tomi tulee treenikselle heinäkuussa. Treenattaviksi biiseiksi otettiin Black Sabbathin ”Devil & Daughter” ja Iron Maidenin ”Can I Play With Madness” sekä pari sen aikaista Darcade -bändin omaa biisiä.

– Ei niitä omia Darcaden biisejä taidettu ees vetää, koska aloitettiin Maidenilla ja todettiin samantien, että tervetuloa bändiin, niin helvetin hyvin äijä veti. Hommaa helpotti paljon myös se, että Tomi on tyyppinä tosi mukava, niin kuin kaikki bändissä olevat ja olleet. Pari huikkaa bissee ja ”Devil & Daughter” vedettiin vielä huvin vuoksi ja tuumattiin, että tsekataan seuraava treeniajankohta ja aletaan koko settiä vetään.

– Samalla alettiin myös miettiä bändin nimeä, sillä emme halunneet samalla nimellä enää vetää. Todettiin, että uusi nimi pitää keksiä. Siinä oli muutama vaihtoehto ja Tomi kehitteli nimen Perpetual Rage ja se todettiin parhaimmaksi. Tyyli tietty säilyi häikäilemättömänä heavy metallina. Edellisen nimen alla tehdyistä jäi pari käyttökelpoista biisiä kehiin ja ihan uusia oli valmiina tai melkein valmiina kiva nippu. Ja elokuussa jo sitten oltiinkin treeniksellä äänittämässä demoksi yhtä noista uusista. Se oli nimeltään ”Solar Gods”, ja se julkaistiin Mikseri.netissä ja muualla syyskuussa. Enempää emme halunneet vielä julkaista tuolloin, koska koimme, että ”Solar Gods” on valmis ja muita haluttiin vielä kypsytellä. Ideana oli jonkinlainen ”demo-sinkku” homma, että saadaan homma käyntiin. Loppuvuosi 2009 menikin parit-kolmet reenit viikossa meiningillä. Joissain treeneissä taidettiin oluttakin hörpätä.

Helmikuussa 2010 bändi alkoi äänittää treeniksellään toista julkaisuaan, kahden biisin demoa ”Edge of Eternity/The Ghost Brigade”, joka julkaistiin saman vuoden kesäkuussa. Tuossa vaiheessa Karilla oli aikataulullisia ongelmia, ja miehen oli maaliskuussa vetäydyttävä omilleen. Kevät ja kesä meni rumpalia etsiessä ja sopiva löytyi elokuussa.

 

”.. soitin hänelle ja äijä oli, että tottakai hän tulee auttaan frendejä mäessä, hommatkaa vaan bissee sinne.”

Lainatut rummut, omat kaljat.
– Mun vanha tuttu Jake Kokkonen tuli kannuihin. Joulukuussa Laurin päivätyö ja lisääntyvä perhe muutti hänen kuvioitaan niin paljon, että hänen oli parempi jättäytyä pois. Hänen tilalleen bassoon tuli Ari Helin tammikuussa 2011. Keväällä 2011 julkaistiin Mikserissä kahden biisin demo ”Lady of Steel/Slaves and Machines”, jolla Lauri vielä soitti bassot, koska olimme aloittaneet äänitykset treeniksellä jo joulukuussa 2010. Vuosi 2011 meni treenatessa ja keikkaillen ja joulukuussa äänittettiin viiden biisin ”Aeternus Memoria” -demo Kuopiossa sijaitsevalla Yliaho Productions Studiolla. Rumpujen äänitykset olikin spesiaalit silloin..  Jake ei mitenkään sitten päässytkään varattuun äänityssessioon aikatauluhommiensa takia. Joten tuumailtiin, että voi helvetinperkele.. että pitäiskö siirtää rumpusessio myöhemmäksi. Äänittäjällä oli kumminkin jo muitakin äänityksiä pitkäksi aikaa, joten oli parempi tehdä ne sovittuun aikaan. Noh.. siinä tuli Arilta idea, että pitäiskö Cinnaria kysyä. Tarotista tuttu Pecu Cinnari kuului frendeihimme jo vuosia, joten soitin hänelle ja äijä oli, että tottakai hän tulee auttaa frendejä mäessä, hommatkaa vaan bissee sinne. Pecu oli kuullut rumpukonedemoina pari biisiä, mutta ei hällä ollu mitään tietoa niistä biiseistä noin käytännössä.

– Spede kuunteli studiolla pari kertaa kappaleet läpi ja sanoi, että ”Eikun rec. vaan!”. Yhellä-kahdella otolla biisit talteen! Aikaa meni reilu tunti, peltejä jouduttiin pari vaihtaa ja kapuloista tuli silppua, hehehe! Jaken rummuilla Pecu soitti, se PDP:n setti oli Peculle tuttu, koska Tarotin keikoillakin se oli ollut lainassa. Kesällä 2012 sitten julkaistiin se demo mm. Mikserissä. Siinä loppuvuodesta 2012 Jaken päivätyö ja aikataulut vaikuttivat treenaamiseen jne. sen verran, että hänen ei ollut järkeä jatkaa. Hänen tilalleen tuli mm. Human Waste Disposal Unitista ja Jälkiabortista tuttu Erkka Närhi tammikuussa 2013. Tässä vaiheessa tiedettiin, että Erkalla on monta bändiä ja projektia kehissä studiossa ja keikoilla, joten hän ei välttämättä pysty aikataulullisesti kovin tehokkaasti mukana olemaan, vaikka onkin raudanluja ammattilainen. Muutamat keikat hän pystyi olemaan mukana ja vuonna 2013 äänitettyllä kymmenen biisin debyyttialbumilla ”The New Kingdom”. Kyseinen albumi julkaistiin vasta keväällä 2015, koska miksaus ja ennen kaikkea julkaisijan etsiminen kesti. Lopulta päätimme julkaista sen omakustanteena. Kesällä 2014 Erkalla ei ollut enää kalenterissa tilaa keikoille yms., joten päätimme kysyä bändin perustajiin kuuluneelta Hyvärisen Karilta, että mikäs tilanne nykyään, kerkeisitkö rumpaloimaan.. Ja Karihan kerkes.. Lyhyehköllä varoajalla parin treenien jälkeen suoraan Kuopion Henry´s Pubin lavalle, eli aika äkkiä tuli se keikka hälle eteen, mutta jäbä paukutteli biisit läpi ikään kuin ei ois koskaan poissa ollutkaan!

Syksyllä 2014 alusta asti mukana ollut kitaristi Ossi Kuokkanen ilmoitti ettei heavy metalin soittaminen enää kiinnosta. Hän oli tuolloin ollut jo jonkun aikaa mukana pop/rockia vetävässä Anna Sipilän Lapsessa, joten tieto ei tullut bändille yllätyksenä. Bändi oli aikaisemmin ollut aina kvintetti ja nyt yhden kitaristin puuttuminen aiheutti mietteitä uuden etsimisestä. Kuitenkin treeneissä ja keikoilla huomattiin, että kaikki biisit pystyi sovittamaan yhdelle kitaralle, joten uutta kitaristia ei olisi sittenkään pakko löytää. Näinollen syksystä 2014 asti kasassa ollut nykyinen kvartetti sävelsi, sovitti ja äänitti vuonna 2016 kymmenen biisiä sisältäneen ”Empress Of The Cold Stars” albumin, joka julkaistiin Inverse Recordsin kautta keväällä 2017.

Perpetual Rage

Sci-fi, Kirka, kauhu ja Manowar.
Tomi:
– Vaikutteita löytyy sekä bändi- että laulajamielessä. Ensimmäiset artistit, jotka kolahti ihan pentuna oli Elvis ja Frederik (jos Rölliä ei lasketa). Ala-asteella sitten jouduinkin heavy-musiikin valtaan kuullessani kavereiden liian monta kertaa päälle nauhoittamia c-kasetteja. Löysin Mötley Cruen,  joka olikin eka hulluna fanittamani bändi ja Vince Neil oli tietenkin maailman kovin meikattu jätkä. Tämän jälkeen elämässäni tuli thrash metallin täyttämä aikakausi (joo, koitin myös skeitata) johon Death Angel minut mukavasti johdatti. Death Angelin ”Act III” oli tosi kova ja sen jälkeen siirryinkin Sepulturaan ja Slayeriin.

– Valehtelematta kuitenkin kuulin eka kerran “oikeeta” heviä, kun tein vaihtarit kaverin kans Sepulturan ”Arise” -kasetista Manowarin ”Triumph Of Steel” kassuun… Oli nimittäin sen verran tajunnanräjäyttävä kokemus, että nuori mieleni järkkyi ja jäin Manowariin koukkuun pitkäksi aikaa. Eric Adams on ehkä suurin innoittajani ja ehkä maailman paras hevilaulaja! Meikällähän oli myös powermetalli kausi, joka alkoi tietenkin Helloweenillä ja jatkui Stratovariuksella ja Rhapsodyllä (Fabio Lione rocks!). Symphony X tuli kuvioihin ja ”Divine Wings Of Tragedy” on ehkä täydellisin neo-klassinen progemetalli-eepos. Lisäksi Russel Allen on kovaakin kovempi. Nevermore on viimeisin fanituksen kohde metallin saralla ja todella harmi, että upea laulaja/tulkitsija Warrel Dane siirtyi äskettäin ajasta ikuisuuteen.
– Erikseen täytyy vielä myös mainita Kirka, joka oli mun mielestä paras suomalainen hevilaulaja sekä Mark Vanderbilt, joka oli taasen paras laulaja Kamelotissa! Metallin ulkopuolella pidän paljon myös klassisesta sekä elokuvamusiikista. Videopelimusiikki (8- ja 16-bit) on myös ollut aina lähellä sydäntä ja viimeaikoina on tullut myös kuunneltua aika paljon synthwave musaa.

Petri:
– Itseäni inspiroi scifi-kirjallisuus ja leffat sekä kauhukirjallisuus ja -leffat. Jonkin verran myös fantasia-aiheet ovat inspiraation lähteenä. Myöskin tosielämän erilaiset, oudot kiemurat tai dramatiikka inspiroi tietyllä tavalla. Eli joihinkin biiseihin inspiroi fiktio ja toisiin fakta. Historia, eikä pelkästään sotasellainen on myös loistava inspiraation lähde. Mulle vaikutteet tulee pääasiassa 1970- ja 1980-lukujen rock- ja metallimusiikista, jonkun verran myös 90-luvun metallista. Kaikki toimii ja kolisee perusrockista black metalliin. Eritoten perinteinen heavy, thrash ja progressiivinen metalli lämmittää. Kitaristina tietty myös blues, jazz ja klassinen musiikki ovat mielenkiinnon kohteena.

 ”Itse asiassa tulevalle julkaisulle ois ihan helvetisti viisuja tarjolla, mutta kaikkea ei voi kerralla vetää.”

Petri:
– Meikä soittelee kotona tietokoneella softalla rumpukoneen kanssa eri riffi-ideoita, joista jotkut alkaa toimimaan ja jotkut joutaa deletoida paskoina unholaan. Siitä palapelistä sitten kehkeytyy biisi, kun on yhdistellyt riffit osioihinsa jne., niihin sitten yhdistelee stemmoja ja kokeilee erilaisia sooloja. Kovalevyllä lisäksi on erinäisiä vanhempia riffin pätkiä, jotka on jäänyt muhimaan ja joihin lisäämällä uutta saa toimivan kokonaisuuden. Sitten rumpukonedemo meiliin muille, että tässä ois tämmönen, kopastaanko treeniksellä. Sanoitukset tässä vaiheessa on joko valmiit tai sitten ei. Muut treenaa ja sovittaa omat osionsa omillaan ja sit treenikselle hiomaan viisua. Treeneissä saattaa tulla aina pientä sovitusta ja viilausta lennosta, jolloin lopullinen versio muotoutuu. Toisinaan myös muutkin saa aikaan biisin ideoita. Esimerkiksi basistilta ja rumpalilta tulee biisin aihiota. Kaikki ei oo mun varassa. Itse asiassa tulevalle julkaisulle ois ihan helvetisti viisuja tarjolla, mutta kaikkea ei voi kerralla vetää.

– Biisit kertovat mm. scifipainajaisista. Esimerkkeinä ”Solar Gods”, ”Lady of Steel” ja ”The Empress” ovat tarinoita, kuinka voit päästä toiseen maailmaan tai ulottuvuuteen, mutta kurjuus tai kuolema odottaa sielläkin. Sit on tosielämää peilaavia, kuten esimerkiksi ”Mesmeric Silence” tai ”Desert of Dreams”, joissa kerrotaan ajatuksista eletyn elämän syövereissä. Tai fantasiahommia, kuten ”Icon” tai ”Privilege”, joissa mennään  Game of Thrones-pohjalla.

Tomi:
– Suurin osa kappaleiden rungosta tulee tosiaan Petriltä. Me muut sitten lisäilemme omia sovituksia, omille instrumenteille. Sanoitukset, kuten todettu, pyörivät siellä kasarihevi-tematiikassa. Joskus sanoitusten sisällöllä on suurempi merkitys, toisinaan taas sanojen tulkinnalla… tyyliin ”Holy Diver”.

Perpetual Rage

Keikkailun autuudesta, eli naama veressä ja lava hukassa.
Petri:
– Onhan näitä ollut vaikka minkälaisia venueita, mutta huonoja keikkamuistoja mulla ei juuri ole, ehkä siellä
on 1-2 keikkaa, jotka voisi soittaa uudestaan, hehe! Olimme eräässä nykyään jo kuopatussa kuppilassa keikalla muutama vuosi sitten, josta jäi mieleen kaksi asiaa: kuppilan omistaja, joka oli..ööh.. ”hieman hankala” sekä se, että kuski peruutti parkkipaikalla toikkaroineen tuntemattoman humalaisen miehen päälle! Keikan jälkeen auto oli parkissa kuppilan edessä ja autoon mennessä ketään ei näkynyt tiellä tai maassa, mutta kumminkin joku oli tullut baarista hirveessä soosissa just ennen kuin alkaa pakittaa ja rojahtanut maahan ns. kuolleeseen kulmaan. Jengi huutaa, että älä peruuta! Meni pari sekuntia ennen kuin kuski tajusi lopettaa peruuttamisen, silti osuman kerkesi ottaa.. Ja sit ambulanssi paikalle..Onneksi mitään ei juuri käynyt tälle häiskälle, vähän mustelmia jne., huonommikin olisi voinu käydä.. Vahinkohan se oli, minkäs teet.

– Jyväskylässä Katse-baarissa meikältä katosi ihan selvinpäin suuntavaistokatse, kun aikasemmin ei oltu käyty siellä. Se mestahan on muutamassa eri kerroksessa ja bäkkärikin muualla kuin lavan takana tai vieressä. Siinä sitten sisäänroudausvaiheessa keskenäni hortoilin ties missä helevetin kerroksissa ihmetellen käytäviä, puhelua hemmoille, että missä te ootte tai missä mä oon.. no mutta kylläpä siitä venuelle sit löysi loppuunsa. Kaikin puolin mainio paikka Katse, vaikka (itse aiheutettua) kommellusta olikin! Onneksi tämä hiimailu ei tapahtunut just ennen keikkaa.. sit ois nolottanu ja vituttanu!

– Parhaimmat keikkamuistot tähän mennessä mulla on Kuopion Ottopojasta 2016, kotikaupungissa mukava draivi päällä ja Tampereelta Jack the Roosterista 2017, jossa oli helvetin hyvä meininki. Myös Heavy Metal Evening 2016 Viitasaarella oli kaikin puolin mahtavuutta.

Tomi:
Ottopojassa on aina mukava heittää keikka, mutta täytyy sanoa, että melekeen kaikki keikat on kivoja…kuhan ei vejä absinttisnifferiä ENNEN keikkaa. Eräs Jyväskylän keikka ois voinu jäähä tosin väliin, ku meikällä oli firman (edellisenä iltana) pikkujoulujen jälkeen naama ruvella ja pari etuhammasta paskana…Noh, eturivin bläkkistytöt oli innoissaan, kun haavat aukes ja naamasta alko valuun verta.

Perpetual Rage

Minkälaisia tavoitteita teillä on bändinä?
Tomi:
– Tehdä toinen toistaan parempia biisejä ja päästä soittaa sekä levittämään meidän musiikkia ihmisille ja
ennen kaikkea pitämään hauskaa siinä samalla siinä toivossa, että kaikilla muillakin on hauskaa. Ei haittaisi, jos musahommilla jollakin tasolla joskus elättäisi ittensä, mutta jos tätä tekisi rahan takia, niin ois ollu sama lopettaa ajat sitten.

Petri:
– Totta kai tehdä lisää musiikkia ja keikkoja. Ja niinhän teemmekin. Bändin kolmannen albumin biisit on jo demottu ja niitä äänitellään 2018 keikkojen ja eri aikataulujen lomassa. Seuraava talvi ja kevät menee miksatessa. Itse albumi on valmis julkaistavaksi joskus 2019. Se vuosi onkin sitten bändille 10v.!! Näinkin pitkään tullu vejettyä, välillä verkkasemmin, välillä nopeammin.. mutta kuitenkin! Ja miksipäs ihmeessä sitä lopettas musisointia.. Tällä bändillä on tehty jo jonkun verran ja paljon on vielä tekemättä.

Mitä lukijoiden olisi hyvä tietää teistä?
Petri:
– Emme ole perverssejä tai muuten kieroutuneita! Hehhee! Meikä tykkää penkkiurheilusta, jääkiekko ja futis toimii. Välillä ahteri ylös istuimelta ja pyörälenkit ja kävelylenkit jne. rules. Ja joskus bileet on jees. Kari on punttiennostohommissa bändin kurko. Ja Ari ottaa lungisti omalla tavallaan.

Tomi:
– Puhu vaan omasta puolestasi! Hehhee! Ite tykkään rauhallisista koti-illoista, kynttilän valossa ja kuutamokävelyistä. Mukaan olen lähtenyt ihan huumorimielellä ja horoskoopissa olen lohikäärme. Naisissa arvostan videopeliskillssejä ja runsasta… älykkyyttä. Lempikappaleeni karaokessa on Jamppa Tuomisen ”Kultaisin Kirjaimin”.

Tomi:
– Me soitetaan heavy metallia. Hyvinkin kasarivaikutteista, mutta toki itse itsellemme rajat laitamme, jos laitamme. Kategorisointi on monestikin hirvittävän tylsää ja itse uskon enempi asioiden luonnolliseen tapahtumiseen sen sijaan, että hulluna mietittäis, että minkälaista musaa tässä nyt vedetään. Kasari on aina lähellä sydäntä, mutta tykkään tehä ja kuunnella hyvää musiikkia.. .genreistä viis!
Petri:
– Kliseistä heavy metalliahan meidän musa on! Hehhee! Joo no, siis se on meidän näkemys 80-luvun vaikutteisesta heavy metal musiikista, jossa kyllä kuulee Sabbath, Priest, Dio, Tarot, Maiden ynnä muut vaikutteet. Mahdoton pyörää on keksiä uudelleen, joten heitämme oman versiomme mukaan heavy maailmaan. Parhaamme teemme ja niin täysillä kuin voimme.

Mikä on parasta musiikin tekemisessä?
Petri:
– Varmaan se, että meillä on vapaus tehdä mitä halutaan ja vapaus ilmaista itseä. Ja sellaisten muusikoiden kanssa, joiden kanssa on samalla aaltopituudella, ettei tarvitse kinata joka nuotista tai tule muita turhia riitoja. Myös tietynlainen täydellisyyden tavoittelu on hienoa. Eli kehittää itseänsä soittajana ja säveltäjänä. Valmistahan koskaan ei tule, mutta mun mielestä on jalo idea sinne pyrkiä!

Tomi:
– Komppaan Petriä tässäkin asiassa. Väittäisin, että henkilökemiat on tärkein elementti bändin jatkuvuuden ja kappaleiden laadun suhteen.

Perpetual Rage keikalla seuraavan kerran: Heinävesi, Rafla Lätti 31.3. Lappeenranta, Lucky Monkeys 14.4. Kuopio, Henry´s Pub 10.5. Kuopio, Rockcock´18 27.7.

Perpetual Rage
Tomi Viiltola – Vokaalit
Ari Helin – Basso & taustalaulu
Petri Hallikainen – Kitara
Kari Hyvärinen – Rummut

Julkaisut
”Solar Gods”  (demo, 2009)
”Edge of Eternity/The Ghost Brigade” (demo, 2010)
”Lady of Steel/Slaves and Machines” (demo, 2011)
”Aeternus Memoria” (demo-EP, 2012)
”The New Kingdom” (albumi, 2015 )
”Empress Of The Cold Stars” (albumi, Inverse Records, 2017)

Perpetual Rage Facebookissa
Perpetual Rage Mikseri.net -sivut