Klassikko: Black Sabbath – Technical Ecstasy (1976)

Vuonna 1976 Black Sabbath oli lähtenyt tallaamaan jo aivan erilaisia polkuja kuin ensimmäisillä albumeillaan. Vuoden 1973 ”Sabbath Bloody Sabbath” antoi jo viitteitä siitä, mitä tuleman pitää ja vuoden 1975 ”Sabotage” oli jo jotain aivan erilaista. Alkuperäisen kokoonpanon toiseksi viimeinen albumi ”Techincal Ecstasy” vuodelta 1976 lähti taas aivan toisenlaiseen suuntaan. Tai aika monenlaiseenkin suuntaan. ”Sabotagen” progressiivisuudesta ei voida tällä albumilla enää puhua, mutta jotain poikkeuksellista oli kuitenkin tarjolla.

”Techincal Ecstasylla” on tosiaan monenlaisia kappaleita. Levyä on vaikea ajatella kokonaisuutena, se tuntuu enemmänkin satunnaisten kappaleiden kokoelmalta. Hyvien kappaleiden, mutta erilaisten. Sabbathin debyyttialbumilla on vielä paljon blues rockia, mutta ”Technical Ecstasylla” kuullaan ihan puhdasta vanhan koulukunnan rock ’n’ rollia. Esimerkiksi ”Rock ’n’ Roll Doctor” on juuri tällainen kappale, joka voisi olla melkein kuin kotonaan vaikka Chuck Berryn levyllä. Perinteisempää Black Sabbathia kuullaan lähinnä kappaleissa ”You Won’t Change Me” ja ”Dirty Women”. Raskaita riffejä, melankolinen tunnelma ja Ozzy Osbournen valittava ääni. ”All Moving Parts (Stand Still)” -kappaleessa on rennosti funkahtavaa groovea, jota ei juurikaan löydy Sabbathin muista kappaleista.

Albumilta löytyy kaksi balladia, jotka ovat aivan eri maailmoista. ”It’s Alright” on rumpali Bill Wardin säveltämä ja laulama pop-henkinen hyvän tuulen lohdullinen fiilistelybiisi. ”She’s Gone” taas on hyytävä, veret seisauttava sekä poikkeuksellisen ahdistava ja surullinen itkuvirsi, joka kertoo menetyksestä.

Vaikka ”Technical Ecstasy” on melkoinen sillisalaatti, pidän siitä paljon. Siitä ei oikein ota selvää, mihin sillä on pyritty tai millaista suuntaa haettu. Tuntuu, kuin oltaisiin vain yritetty kokeilla vähän kaikkea. Albumin säveltäminenhän oli pitkälti kitaristi Tony Iommin vastuulla, joten kaipa hän on päättänyt laittaa täytäntöön vähän sitä sun tätä, mitä sattui mieleen tulemaan. Olihan kyseessä jo yhtyeen seitsemäs albumi seitsemän vuoden sisään. Kaikkessa outoudessaan ja päämäärättömyydessäänkin lähes kaikissa kappaleissa on mielestäni onnistuttu hyvin. Oli se sitten rockia, balladi tai perinne-Sabbathia, niin Iommin sävellyskynä on ollut terävänä.

Arvostan sitä, että on uskallettu irtautua aiemmasta tuotannosta ja tehdä jotain poikkeavaa, sillä siihenkin löytyy rahkeita. En kannata uudistumista vain uudistumisen itsensä takia, mutta jos on joku hyvä idea, tai useampi, ja ne osataan toteuttaa kunnialla, niin mikään ei ole hienompaa. En toki väitä, että ”Techincal Ecstasy” olisi mikään mestariteos tai Sabbathin suurin klassikko, mutta sillä on vankka paikkansa raskaan musiikin tärkeimmän yhtyeen diskografiassa.

Kokeileva, omituinen ja useaan täysin erilaiseen suuntaan kurottava albumi oli kaikkea muuta kuin muodikasta alati kasvavan punk-aallon alla. Levy myi huonommin kuin ”Sabotage”, joka ei sekään tuottanut suuria summia. Kokeilullisuus saattoi olla monille hc-faneille liikaa, eikä moni hyväksy sitä vieläkään, mutta minä pidän sitä yhtenä tärkeänä osana Black Sabbathin elinkaarta. ”Technical Ecstasy” on tärkeä osa tuota ajanjaksoa, vaikka moni ei pidäkään sitä juuri minään. Kyseessä on pohjimmiltaan ehtaa Black Sabbathia, joka on vain puettu eri tavoin ja joka on ehkä maistellut hieman psykedeelejä.

Ei varmastikaan tarvitse odottaa, että Black Sabbath soittaisi lähestyvällä Suomen-keikallaan kovin montaa kappaletta tältä levyltä. Settilistan painopiste taitaa olla lähinnä suosituimmilla klassikoilla, kuten viimeksikin. Joka tapauksessa aion olla paikalla ja nauttia Black Sabbathin läsnäolosta vielä kertaalleen. Parhaimmatkin tarinat loppuvat joskus ja Black Sabbathin loru on jo viimeisellä kappaleella. Ennen varsinaista loppua halusin muistella tätä aliarvostetuksi ja lähes unholaan jäänyttä albumia, joka avoimin mielin kuunneltuna herättää edelleen paljon tunteita. Ties vaikka innostuisin kirjoittamaan vielä muistakin Sabbath-klassikoista lähiaikoina. Viimeistä kiertuettahan on jäljellä vielä jonkin verran, vaikka Suomeen yhtyettä tuskin saadaan enää uudelleen. Torstaina kuitenkin nähdään Rock ’n’ Roll -tohtoria vielä kertaalleen ja toivotaan, että tuolloin saatava shokkihoito kestää tarpeeksi pitkään. Jos ei, niin lohtua voi hakea lääkkeistä, jotka eivät vanhene koskaan.

Kappalelista:
1. Back Street Kids
2. You Won’t Change Me
3. It’s Alright
4. Gypsy
5. All Moving Parts (Stand Still)
6. Rock ’n’ Roll Doctor
7. She’s Gone
8. Dirty Women

Black Sabbathin kotisivut
Black Sabbath Facebookissa

Kirjoittanut: Jyri Kinnari