Suomalaista melodödöä viisitoista vuotta myöhässä – arviossa Suotanan ”Land Of The Ending Time”

Melodeath oli vuosituhannen vaihteessa kovassa nosteessa. Ruotsalaisten pioneerien kuten In Flamesin sekä Dark Tranquillityn vanavedessä seurasi suuri kasa perustyyliltään samanlaisia yrittäjiä. Suomessa raskaampaa melodisen metallin osastoa edusti esimerkiksi bändeistä ehkä kuuluisimpana  Children of Bodom. Tuolloin tuntui, että uusia melodeath-yhtyeitä syntyi kuin sieniä sateella, jopa rasittavuuteen asti. Vain muutama yhtye onnistui kuitenkaan saavuttamaan pysyvämpää suuren yleisön huumaa, joten suurin osa yrittäjistä unohtui pieniksi tai keskisuuriksi yhtyeiksi jonnekin sinne vuosituhannen vaihteeseen.

Nyt sitten, vuonna 2018, ilmestyy suomalaisen Suotanan toinen levy ”Land Of The Ending Time”. Hiljattaisessa Kaaoszinen suosikkilevylistauksessa yhtye linjasi suosikkimelodeath/-bläkkis-levyikseen muun muassa Children of Bodomin levyjä, Kalmahia, Catameniaa sekä norjalaista Dissectionia. Vaikutteet kuuluvat levyllä suorastaan pastissinomaisena tyylin toistona. Moni levyn ralleista olisi voinut vallan hyvin olla myös esimerkiksi Northerin alkupään tuotantoa.

Lyhyen intron jälkeen levy iskee kaikki tehonsa pöytään kappaleella ”Troutrace”. Kärisevä laulu, mahtipontisuus, helisevä piano sekä melodiatiluttelu on yhdistetty yhdeksi suureksi tykittelyksi. Melodeath on pelin nimi, ja sama linja jatkuu oikeastaan koko levyn läpi. Levy on pumpattu täyteen melodioita, ja melodiatuotantonsa ohella levy kuljettaakin kuuntelijan levynkantta myöten jonnekin hyisen talven ylväyteen. Levyn huippuhetkiä ovat loppupuolen ensin rauhoittuva ja sitten ylvään nostattava ”Mission Suicide” sekä levyn päättävä intensiivinen ja tarinamainen ”Land of The Ending Time”.

Levyllä on muutama keskeinen ongelma. Levyn tuotanto ei ole aivan tämän päivän standardien mukaista, ja se kuulostaakin nimenomaan 2000-luvun melodeath-yhtyeiden alkupään levyltä ajalta ennen kuin saatiin ammattimaisempaa tuottajaa mukaan. Kitaroista puuttuu terävyyttä ja pieni suttuisuus vaivaa äänimaailmaa. Kyseessä on toisaalta vasta Suotanan toinen levy ja bändi on kohtalaisen pieni, joten tuotannosta tinkiminen on erittäin ymmärrettävää. Toivotaan ensi levylle kuitenkin parempaa tuotantoa.

En tiedä, onko kyse soundeista vai sävellyksistä, sillä vaikka biiseissä ei sinänsä ole kautta linjan suuria vikoja, harva kappaleista jää mieleen. Melodioita piisaa roppakaupalla, mutta yksikään niistä ei räjäytä pankkia. En voi olla kuvittelematta, voisiko levy olla toisenlaisella tuotannolla vahvemmin lyövämpi sekä dynaamisempi, sillä nyt kappaleet hukkuvat jotenkin toistensa sekaan. Pienemmissä annoksissa levy toimii paremmin. Vaihtelua kuitenkin kaivataan, ja esimerkiksi ajoittaiset suvantokohdat, dynaamiset biisien kasvattelut tai puhtaat vokaalit olisivat tuoneet levylle paljon kaivattua variaatiota.

Levyä kuunnellessa ei muutenkaan voi olla ajattelematta, että bändin ladut on hiihdetty jo kovin monta kertaa. Meillä on Norther, Catamenia, Bodom, Kalmah, puhumattakaan lukemattomista pohjoismaisista pienistä ja keskisuurista pumpuista. Suotanassa ei ole mitään sellaista erityistä, jolla se erottuisi muista. Se yhdistettynä potkuttomaan äänimaailmaan haittaa levyä, vaikkei sävellyksissä sinänsä olekaan mitään periaatteellista vikaa. Jos et siis ole saanut vuosituhannen vaihteen melodeath-tyylistä jo tarpeeksesi ja haluat yllä mainittujen Bodomien, Northereiden ja Catamenioiden ynnä muiden jälkeen lisää, tutustu Suotanaan. Jos taas runsaudenähky vaivaa sinuakin, jätä ”Land Of The Ending Time” sikseen.

6½/10

Kappalelista:

  1. Alku
  2. Troutrace
  3. Sorrowl
  4. Into the Ice
  5. Thousands of Forests
  6. Autumn Awaits
  7. Wolfchasers
  8. Mission Suicide
  9. Land of the Ending Time

Suotana Facebookissa
Suotana Bandcampissa

Kommentit