Yhdysvalloista ponnistava Wolves In The Throne Room on julkaissut tasaiseen tahtiin monta vahvaa albumia ja kerännyt kiitettävän suuren fanikannan kokoon. Yhtye tunnetaan erityisesti tunnelmallisesta black metallistaan, joka kuitenkin on huomattavasti muita moderneja black metal –yhtyeitä, kuten Ghostbathia, Alcestia ja Deafheavenia perinnetietoisempaa ja juurilleen uskollisempaa. Vaikka bändi ei käytäkään black metalliin liitettäviä corpse paint –kasvomaalauksia, saatananpalvontaan liittyvää kuvastoa tai peitenimiä, käyttää bändi kollegoistaan poiketen ainoastaan vanhoja vahvistimia ja studiolaitteita.

”Thrice Woven” –albumi on paluu metallin pariin edellisen ”Celestiten” ollessa kylmää mutta levollisen ilmavaa dark ambienttia. ”Angrbodan” väliosassa kuullaan kuitenkin vielä kaikuja dark ambientista. Tippuvien pisaroiden äänet, simppeli ja toistuva, kummitteleva melodia sekä ujeltava syntikkapadi voisivat hyvin olla ”Celestiten” kappaleista otettu osio. Uudella albumilla hallitsevat piiskaavat blast beatit, kolkot tremololinjat ja tuskaisat rääkymiset. Nämä verhotaan hyvin lo-fi –tyyliseen tuotantoon, joka vie bändin soundin, jos ei suoraan niin ainakin lähelle Darkthronea. Musiikillisesti Wolves In The Throne Room on aina halunnut esittää omaa versiotaan black metallista ja keskittyy erityisesti kanavoimaan luoteis-tyynenmeren alueen energiaa musiikkiinsa. Tämä energia manifestoituu luonnonvoimia vastaavana paatoksena ja orgaanisena virtauksena, joka kulkee koko albumin läpi. Paikoitellen yhtye on myös raskas kuin läpäisemätön kallio ja kylmä kuin lohduton ikirouta.

Läsnä on kokoajan todella skandinaavinen soundi, joka tulee erityisesti avauskappaleessa ”Born From The Serpent’s Eye” hyvin esille. Kappaleen aloittaa melankolinen, kansanmusiikin sävyinen, akustisella kitaralla soitettu katkelma, joka hukkuu pian hyökyaallon lailla vyöryvien kitaravallien ja laukkaavan rumpukompin alle. Tämäkin osio kehittyy suoraan blast beatin ja tremoloriffin epäpyhään yhdistelmään. Parhaimmillaan päällekkäin on kolme eri kitararaitaa, jotka yhdessä luovat pakahduttavan äänivallin täynnä eeppisenä virtaavaa melodiaa. Kaiken taustalla voi kuulla myös syntikoiden luoman hennon maton, joka kutoo kaiken yhteen seitin lailla. Sydäntä riipivän kaihon jälkeen kappale kehittyy pahansuopaan osioon, jonka riffittely lähentelee Immortalia. Tämä ilkeä osio katkeaa pian kesken ja kuulemme todella hauraan väliosan, jossa ruotsalainen naislaulaja Anna von Hausswolff saa hennolla äänellään aikaan tunteen kaiken ihmisyyden ylittävästä surusta.

Hausswolff palaa jälleen kauniissa ”Mother Owl, Father Oceanissa”, jonka alussa tarkkaavainen kuulija voi kuulla pöllön siipien piiskaavan ilmaa kylmän eteläisen tähtitaivaan alla. Ruotsalaisnaisen hento ja viaton ääni duetoi turkkilaisen harpisti Zeynep Oykun tuikkivan soitannan kanssa. ”The Old Ones Are With Us” puolestaan huokuu kotimaisen, haudanraskaan doom metallin itkuvirttä. Kappaleen käynnistää Neurosiksen Steve Von Tillin spoken word –avaus, jossa hän leiskuvan nuotion ääntä vasten kuvailee kevään saapumista kolkon ja kuolettavan talven jälkeen kuin viikinki, joka on taistellut sen läpi ainoastaan sisun avulla. Runollista introa värittää hypnoottisen miesäänen rituaalilaulanta. Tämän jälkeen Wolves In The Throne Room purskahtaa jälleen raskaiden kitaravallien kanssa eetteriin, jossa liitävä kylmä melodia samalla sekä rikkoo harmaata muuria, että myös täydentää sitä. Tällä raidalla bändillä on myös tarjota yksi ehdottomasti levyn lohduttomimmista melodioista, josta on vaikeaa olla kuulematta ripausta suomalaisuutta.

Uudella albumillaan Wolves In The Throne Room on saavuttanut kenties uransa helpoimmin lähestyttävän kokonaisuuden. Kappaleet ovat aikaisempaa selkeämpiä ja niistä on paljon helpompi saada kiinni. Albumi rakentuu pitkälti mystiikan ja skandinaavisen alakulon varaan, joka kuuluu bändin tahdossa piiskata kuulijaansa hurmoksellisilla rytmeillä, joihin sotkeutuu toinen toistaan synkempiä melodianpätkiä. Lukuisilla päällekkäisäänityksillä bändi on rakentanut äänivalleja, joista on kuitenkin osaavan tuotannon ansiosta helppo erottaa yksittäiset linjat ja vedokset. Albumin kuvastossa saatanan on korvannut folk metallille tyypillinen kansantarusto ja skandinaavinen kulttuuri. Ruotsalainen Anna von Hausswolff tuo hennolla, mutta surullisella äänellään kontrastia särökitaroihin ja rääkymisiin, ja tuo myös palasen kotimaansa ääntä laulaessaan Ruotsiksi kappaleella ”Mother Owl, Father Ocean”. ”Angrboda” on saanut nimensä skandinaavisen mytologian naispuolisen jääjätin mukaan, joka tarun mukaan sai Loki-jumalan kanssa kolme jälkeläistä. Näihin kuuluu Fenrir-niminen jättiläissusi, jonka kohtalona oli tuhota maailma ja murhata sen jumalat. Kyseinen susi esiintyy myös albumin kansitaiteessa, josta vastaa Venäläinen okkultistista taidetta maalaava Denis Forkas. Kaikki albumin kappaleet on koottu hyvin, siitäkin huolimatta, että ne ovat suhteellisen pitkiä ja sisältävät monia eri osioita. ”Thrice Woven” on virtaviivainen kokonaisuus, jonka vahvuus on sen tunnelmallisuudessa. Mitään varsinaisia huippuhetkiä on kovin vaikea lähteä albumilta erottelemaan ja kappaleet itsessään eivät ole suinkaan mitään mestariteoksia. Albumi on parhaimmillaan silloin, kun sen kuuntelee putkeen ja kelluu sen kylmillä ääniaalloilla kuin usvaisen järven pinnalla. Kolmatta silmää tämä albumi ei todellakaan aukaise, mutta se on hieno ja sydäntä lämmittävä kunnianosoitus pohjoismaiselle black metallille ja mytologialle.

6½/10

Kappalelista:

1. Born From The Serpent’s Eye
2. The Oldest Ones Are Within Us
3. Angrboda
4. Mother Owl, Father Ocean
5. Fires Roar In The Palace Of The Moon

Wolves In The Throne Room Facebookissa

Kirjoittanut: Samuel Järvinen