Demonurkka vol. 75 (vko 40/2017)

Tällä viikolla Demonurkka ei päästä arvostelijan retkua helpolla, sillä aiheena on progressiiviset bändit. Vaikka kauhu meinaa riipiä selkäpiitä pitkin, olen valmiina taistoon! Arvostelussa Late Acid Cane, Egokills ja Moise.

Late Acid CaneThe Drop

Kuopion suunnalta kuuluu kummia ja outoja ääniä. Mystisesti nimetty Late Acid Cane on päättänyt kolistella modernin musiikin rajoja ja ryhtynyt tekemään jotakin omalaatuista. Päälle kymmenen vuoden kypsyttelyn tuloksena on ensimmäinen demo, jonka kolmesta biisistä ”The Drop” iski eniten arvostelijan sydämeen. Homman ideana on progressiivinen stoner rock, jossa matalalla louhivat kitarat jyräävät jämäkästi, ja vokalistin omaperäinen tulkinta luo mielenkiintoisen yhtälön, mitä jäin ensimmäisellä kerralla vain hölmönä kuuntelemaan. Kitaroinnin ohessa äänihuuliaan rääkkäävä Sakari Ruokolainen omaa vallan erikoisen, hiukan monotonisen mutta korkean äänen, joka erottuu kivasti bändin muuten matalasta myrinästä. Bändi poukkoilee sujuvasti genrestä toiseen ja on selvää, että bändissä vaikuttaa neljä todella lahjakasta kaveria. Kivan hypnoottista, omaperäistä ja rohkeaa musikkia.

Bändi Facebookissa

Egokills Nibiru

Egokills kertoo olevansa maailman ”eniten hipein bändi tuplabasareilla”, mikä onkin vallan mainio ja kuvaava nimitys bändille. Groovaavat riffit vaihtuvat lennosta melodisiin kertosäkeisiin, kunnes ne vaihtuvat taas samalla vauhdilla progressiivisempaan kitarointiin. Bändin poljennasta tulee mieleen 90-luvun jenkkibändien kokeellisempi osasto, ja varsinkin vanhempi Korn ja Disturbed. ”Nibiru” on komean videon omaava sinkkujulkaisu tulevalta täyspitkältä levyltä. Egokills on niitä bändejä, joita kuunnellessa tulee väkisin hyvälle tuulelle, ja jotka ovat harvassa etenkin Suomessa. Vaikka ”hipit käyttäväkin takaovea”, kannattaa tämän porukan materiaaliin tutustua.

Bändi Facebookissa

Moise Vast

Bändi kuvaa musiikkinsa vaeltelevan post-metal, post-rock, ambient, kraut ja alternative -välimaastoissa, joten luvassa on sangen omaperäistä matskua. No joo… Outoa, omalaatuista, mutta pirun hypnoottista Moise-yhtyeen tuotanto on. Instrumentaalit kappaleet ovat jostain omasta ulottuvuudestaan, ja niitä kuunnellessa ajatusvirta nousee korkeampiin sfääreihin. Yli kymmenminuuttinen ”Vast” on hyvä esimerkki bändin nerouden ja hulluuden välissä taiteilevasta musiikista. Pakko varoittaa, että Moise vaati tietyn mielentilan, jotta siitä pystyy kunnolla nauttimaan. Itselläni se toimi vallan mainiosti krapulaisen aivon taltuttajana. Kunhan saan kuolan pyyhittyä poskeltani, taidan mennä pihalle seisomaan sateeseen.

Tuosta biisi kuunteluun:

Bändi Facebookissa

Loppuun asti selvittiin hengissä ja on aika valita listan paras bändi. Pitkän vertailun ja arpomisen jälkeen voittajaksi nousee Late Acid Cane, jonka biisi vain jäi päähän soimaan tiukimmin. Hienoa, jätkät, teillä on mahdollisuus päästä soittamaan ensi kesän Nummirockiin!

Ai, onko sullakin demo? Lähetä se Demonurkan ihmeteltäväksi.
http://kaaoszine.fi/demoupload/

Lue lisää aiheesta

Demonurkka vol. 79 (vko 45/2017) Marraskuu, tuo kuukausista julmin, on saapunut keskuuteemme, joten mikäs sen parempi kuin virittäytyä oikeaan tunnelmaan hyvän muusikin kanssa. Teeman...
Demonurkka vol. 78 (vko 44/2017) Thrash metal on homman nimi Demonurkassa tällä viikolla. Demolaarista kyseistä genreä edustamaan löytämäni kolme yhtyettä ovat Oppressive, Blackhill j...
Demonurkka vol. 77 (vko 43/2017) Ensilumi on satanut maahan ja talven pirulainen yllättänyt autoilijat. Onneksi demonurkassa on tällä viikolla sen verran hyvää menoa, että jäätyneet v...
Demonurkka vol. 76 (vko 42/2017) Tällä kertaa Demonurkassa pureudutaan sähköisestä demopinosta löytyneiden perinnetietoisten rock-yhtyeiden musiikkiin. Yhtyeet ovat Blue Eyed Sons, Th...