”Ei tätä pidä kuunnella metalikorvilla” – haastattelussa debyyttinsä julkaisseen Panorama-yhtyeen nokkamies Christian Palin

Vastikään 12. tammikuuta debyyttialbuminsa ”Around The World” julkaissut yhtye Panorama ei ole ehkä nimenä vielä koko kansan tuttu, mutta sen viisihenkiseen kokoonpanoon mahtuu monta jo entuudestaan tuttua taituria. Tämä suomalais-sveitsiläis-amerikkalainen yhtye on koonnut yhteen solisti Christian Palinin (Random Eyes), kitarisit Sammy Lasagnin (Gods Of Silence, Kirk) ja Ben Varonin (Amoral), rumpali Phillip Eichenbergerin (Gods Of Silence, Kirk) sekä tuottaja-basisti Dennis Wardin (Unisonic, Pink Cream 69).

Kaaoszine tavoitti yhtyeen nokkamiehen Christian Palinin, joka kertoi Panoraman syntytarinasta ja siitä, miten harmiton sähköpostiviestittely johti siihen, että yhtäkkiä ruvettiin tekemään albumia ihan tosissaan. Christian kertoi myös, millaisia fiiliksiä ja tarinoita kappaleiden taustalla on, sekä millainen prosessi albumin tekeminen kokonaisuudessaan oli.

Tervehdys Christian! Heti alkuun täytyy toki onnitella tuoreesta albumista. Missä fiiliksissä bändin uusi vuosi on lähtenyt käyntiin?

Christian: Vuosi on lähtenyt käyntiin tosi rauhallisesti. On menty enimmäkseen rentoutumisen ja salin merkeissä. Tulin juuri salilta kotiin ja söin, joten nyt tuntuu, että aivot on ihan lepotilassa. Mutta eiköhän tämä tästä!

Voisitko lyhyesti esitellä Panoraman omin sanoin? Saadaan kartalle nekin lukijat, jotka eivät ole vielä välttämättä Panoramaan törmänneet.

Christian: Joo eli no, mikä on Panorama? Panorama on oikeastaan… Miten sen sanoisi? Hybridisaatio. Se on yhdistelmä hard rockia ja nykypäivän soundia. Panorama on vanhan hard rockin koulukuntaa, ja sitä edustaa nykyajan nuoret hard rock -muusikot. Sanoitusmaailmalta me ollaan enemmän kasariluvun kuin nykyajan puolella. Me haetaan ennen kaikkea positiivisuutta ja hyvää meininkiä. Ei mitään liian vaikeasti luettavia tekstejä. Eli rentoa hard rockia siis – sitä on Panorama!

Debyyttinne ”Around The World” julkaistiin 12. tammikuuta, ja se on ehtinyt olla ulkona muutaman päivän. Minkälaista palautetta olette ehtineet tähän mennessä saada?

Christian: No, tosi paljon ollaan saatu palautetta! Mieti, ollaan saatu ihan mahtavia levyarvosteluita Englannista ja Saksasta, ja olikohan Ranskastakin… Kaikki siis 10/10! Sitten Suomen Imperium tietty antoi 8/10. Arvostelija oli varmaan joku metalikuuntelija ja kuunteli metalikorvilla, tiedätkö? Panoramaa pitäisi kuunnella semmoisilla ”tekno-hard rock-Rolling Stones -korvilla”. Ei metalikorvilla, koska me ei soiteta metalia. Me soitetaan rockia isoille massoille.

Mahtava kuulla, että maailmalla ainakin arvostetaan…

Christian: Juu, ei se haittaa. Mutta kiva, että Suomi on antanut oman näkemyksen. Eihän Dennis Ward olisi meitä tuottanut, jos hän ei olisi uskonut tähän. Ward on jenkkituottaja, joka asuu Saksassa ja työskentelee Unisonicin kanssa. Siellä on myös maailman kovin hevilaulaja Michael Kisken ja myös ex-Helloween Kai Hansen, ja sen sellaista.

Kerro hieman, miten ja milloin kaikki tämän albumin osalta lähti liikkeelle? Ymmärsin, että te olitte pyöritelleet ideaa jo pidemmän aikaa?

Christian: Olin jo noin 12 vuotta sitten ensimmäisen kerran puheissa Sammyn kanssa, me oltiin silloin samassa paikassa kiertueella. Siellä oli jotain ongelmia sen pääesiintyjäbändin (Adagio) kanssa, siinä oli jotain semmoista, että he eivät halunneet lainata rumpujaan. Minä totesin, etten suostu tulemaan lavalle laulamaan, jos ei tule ystävyyttä ja niin sanottua veljellistä sidettä bändien välille. Lopulta brotherhood syntyi, ja he saivat meiltä rummut lainattua. Sen jälkeen heidän kitaristi, Sammy Lasagni, tuli heittämään läppää ja kiittelemään minua. Lasagni sanoi, että ”sä oot hauska jätkä, me ollaan varmaan vielä yhteyksissä myöhemmin”. Olin vain että, ”joo mikäs siinä”.  Tiedätkö, naureskelin vain ja luulin, että se oli jotain small talkia. Lasagni otti minuun kuitenkin yhteyttä, ja me alettiin vähän miettiä joitain yhteistyökuvioita. Sillä hetkellä se tosin jäi siihen.

Me ei oltu kumpikaan missään Facebookissa, ja me viestiteltiin ihan vain Gmailin kautta. Heitettiin siellä jotain läppää, ja jossain vaiheessa mietittiin, että ”Hei, pitäskö tehdä joku hard rock -levy? Joo tehään vaan! Hei, mitäs, jos sä vedät sanat siihen?” Sitten me ykskaks huomattiin, että hitto, tämähän toimii! Me oltiin vielä tuossakin vaiheessa vähän sillä asenteella, että katsellaan rauhassa, miten homma etenee. En vieläkään itse tiedä, mitä siinä sitten oikein tapahtui, ja miten homma lähti siitä sitten etenemään – jotain taikaa oli ilmassa. Ei ollut mitään sen suurempaa suunnitelmaa, se vaan lähti. Mutta eivätkö ne hyvät ideat yleensä vain lähde?!

Näinhän se on. Ehkä siinä sitten olikin jokin isompi voima takana, että homma lähti rullaamaan.

Christian: No varmaan… Ehkä siinä oli jotain tarkoitettuna tälle hommalle. Kyllähän se on pistänyt kaikki vähän miettimään, että eihän nämä hommat aina lähde nollasta sataan liikkeelle, ihan noin vaan. Mieti, noin lyhyt aika, ja meillä on heti levyarvosteluissa pisteet 10/10. Nyt vain odotan niitä levymyyntejä. Odotan, että minimimyynti olisi 5000. Noin lyhyessä ajassa se 5000 on aika paljon ja vaatii keikkoja ja sellaista. Katsotaan, olisi kyllä kiva soittaa Suomessakin jokin keikka!

Kerro vähän tuosta nimikkokappaleesta ”Around The World”. Omaan korvaani se on soundinsa puolesta suhteellisen iloinen, mutta siinä on kuitenkin tietynlainen taistelun meininki, kun alkaa tarkastella lyriikoita?

Christian: Kyllä, kyllä. ”Around The World” on kappale, jota väänsi tosiaan meidän Ben, ex-Amoral. Ben lähetti biisin ja kysyi: ”Käviskö tää, en löydä tälle mitään paikkaa?” Me kuunneltiin se ja oltiin että ”joo, yritetään vääntää tästä jotain”. Sitten minä hyppäsin heti mikkiin ja tiedätkö, ihan ykkösellä vain rupesin laulamaan ja heittämään sanoja kertsiin. Ei istuttu miettimään ja suunnittelemaan. Hyppäsin vain mikkiin ja rupesin laulamaan suoraan. Sitten vain jossakin vaiheessa sanoin, että ”Pysäytä siihen, se oli kertosäe. Melodia puolestaan tulee oleen tällainen”.  Sitten taas rec päälle ja laulamaan ”around the world….”

Biisin idea on se, että vaikka elämässä on ajoittain tosi vaikeata, ihmiset kävelevät ylitsesi tai nauravat sinulle, pitää sinun vain jaksaa eteenpäin. Jos elämä vetää turpaan, ei  pidä jäädä katsomaan sitä vierestä, vaan mennä eteenpäin.

Olin nuorempana koulukiusattu, silloin, kun asuin vielä Uruguayssa. Isäni oli saarnaaja, ja minä olin niissä uskonpiireissä kuin joku antikristus. Tiedätsä, ihan kuin itse paholainen. Pitkä tukka ja niin edelleen – minä en vain yhtään sopinut siihen kristinuskoon ja sen muotteihin. Olin siitä silloin ihan ihmeissäni. Että meillä on tuolla taivaassa hyvä Jumala, ja Jumalako rupeaisi meitä moralisoimaan jonkin pukeutumisen tai hiusten takia? I don’t wanna know about that kinda of religion. I hate it. Olin jossain vaiheessa todella Jumala-vastainen ihminen sen vuoksi. Mutta sillä ei ole mitään merkitystä, Jumala teki rock’n’roll-musiikin. Vähän niin kuin Kissin biisissä: ”God Gave Rock’n’Roll”!

Mieti, kun muutin Suomeen, sain kuulla läheisiltäni, että mene takaisin Uruguayihin, ei sinusta ole Suomessa eläjäksi. Kyselin, että miksi, miten niin ei ole? Sain kuulla vastaukseksi, että ”no siksi, kun et sä osaa puhua suomea, etkä sä puhu edes enkkua”. Etten tule pärjäämään siellä. Ja sittenhän minä opettelin. Menin Suomessa armeijaan ja opin siellä myös englantia. Uskon vahvasti siihen, että kun ihminen laitetaan kovan paineen alle, hän kyllä suoriutuu siitä.  Siinä on kaksi vaihtoehtoa, ja valitsin vaihtoehdon A: suoriudu hyvin ja ammattimaisesti. Jos annat ihmisten puhua sinusta paskaa ja uskot kaiken sen, mitä sinulle sanotaan, annat niille ihmisille sen voiman. Älä tee niin.

Miten ”Around The World” valikoitui albumin ekaksi sinkuksi ja albumin nimeksi? Kuvastiko se vain yleisfiilikseltään koko albumin tunnelmaa?  

Christian: Joo, kyllä se kuvasti minun mielestä koko sitä fiilistä, ja siinä oli tosi hyvä riffi. Dennis Ward leikkasi tosi paljon sitä biisiä ja myönnän, että ajattelin silloin vähän, että mitähän tästä biisistä oikein tulee. Mutta siitä tulikin hitti, ja me ajateltiin, että hitto! Tämä biisi, Benin biisi, nostetaan kyllä kärkibiisiksi! Onhan albumilla muitakin hyviä biisejä, mutta se eka biisi on se, minkä pitää tuoda ihmisille sitä hyvää mieltä. Jotkut kappaleet ehkä tarvitsevat sen muutaman kerran ennen kuin ne aukeavat kunnolla tai muuten vain vaativat enemmän sitä kuuntelua. Mutta ”Around The World” on sellainen hyvän mielen kappale, jonka kaikki voivat ymmärtää heti.

Kerro vähän albumin tekoprosessista. Oliko se jollain tapaa erilainen prosessi kuin mitä muiden yhtyeiden kanssa on ollut?

Christian: Joo, kyllä oli. Oli esimerkiksi ne matkat meidän välillä, niitä piti vähän miettiä, esimerkiksi tuo Sveitsi-Suomi-välimatka. No Sammy tuli sitten käymään pari kertaa Suomessa, ja joskus minä puolestani menin ihan vain viikonlopuksi Sveitsiin hänen luokseen biisejä väsäämään. Biisit syntyivät kaikki oikeastaan vähän ”out of the blue” eli siinä hetkessä. Meillä oli hyvä motivaatio päällä. Ei siis mitään raha-motivaatiota tai mitään sellaista. Meillä ei ollut ketään rahoittamassa, me oltiin ihan pa:na oikeasti. Ei meitä kukaan rahoittanut, mutta silti me vain tehtiin. Eihän sitä musiikkia rahasta tehdä.

Oliko se toisaalta myös rennompaa, kun ei ollut sellaista tietynlaista painetta siitä tekemisestä?

Christian: No joo, oli kyllä! Ei ollut ketään niskan takana hengittämässä ja kertomassa, että ”nyt pitää tehdä maailman kovin hittibiisi”, tai että ”nyt on viikko aikaa”. Ei mitään sellaista. Musiikki ei saa olla työtä, sen pitää olla taidetta.

Oliko teille alusta asti selkeänä mielessä, millainen soundi tähän levylle tulee, vai muuttuiko se matkan varrella, kun kappaleita työstettiin?

Christian: No biisejä syntyi, ja me hommattiin meille tuottaja, Dennis Ward. Hän antoi meille vapaat kädet mutta sitten viime hetkellä sanoi, että tehdään vielä vaikka joku viisi biisiä lisää. Lopulta me valittiin sitten jostain kahdestakymmenestä kappaleesta se määrä, mikä tuolle levylle tuli. Ja, no, parhaat biisit tietysti valittiin levylle, ja niiden kautta se lopullinen soundi sitten syntyi.

Me otettiin ihan oma aikamme, kun me hiottiin niitä. Ei ollut sillä lailla kiire niiden kanssa. Se kappaleiden kirjoittaminenhan oli tosi pitkä prosessi.  Kappaleiden nauhoittaminen puolestaan tapahtui ihan hetkessä. Ihan sen koko lopullisen idean lypsäminen vei about neljä vuotta kokonaisuudessaan. Kaikki tuottamiset, miksaukset, koko bändin profilointi, sivustojen teko ja kaikki sellainen vei aikaa. Huh huh, neljä vuotta yhteensä. On se kyllä pitkä aika… Mutta tässä sitä nyt ollaan. Odotellaan rauhassa. Levy on kuitenkin nyt saatu pihalle ja olisi kiva päästä soittamaan sitä livenä, vaikka Sweden Rockissa.

Miten kuvailisit tätä albumia, tyylillisestä näkökulmasta?

Christian: Hmm… no se kuulostaa siltä kuin sekoittaisit keskenään Mötley Cruta ja Def Leppardia. Sitten siihen seokseen sekoitetaan ihan vähän Ozzy Osbournea.

Mitkä ovat omia suosikkikappaleitasi tältä levyltä?

Christian: No ”Around The World” on totta kai. Siten on pakko mainita myös “The Highest Mountain”, “Heart Has Been Broken” ja “Shout It Out”. Jokaisella tarinalla on tavallaan oma jatko-osansa. ”Shout It Out” on esimerkiksi jatkoa kappaleelle ”Gates Of Babylon”. Tiedätkö elokuvan Ghost Rider? Siinähän se jäbä muuttuu supersankariksi, kun hän myy sielunsa paholaiselle. Tuossa ”Gates Of Babylon” -kappaleessa viitataan juuri tuohon tarinaan aika vahvasti. ”Jammin In The Jungle” jatkaa puolestaan sitä tarinaa ja kertoo tavallaan siitä, kun tämä hahmo on jo muuttunut superolennoksi. Ja sitten ”Shout It Out” kertoo jäbästä ennen näitä tapahtumia. Kuka hän oli, ja kuka hän on nyt ja niin edelleen.

Ihminen, joka ei tiedä niitä tarinoita biisien takana, ei niitä välttämättä tajua kappaleista. Haluan, että jokainen, joka näitä kappaleita kuuntelee tai lukee, kokee sen ihan omalla tavallaan. Tarina on siis kaikille omansa, ja just minun ajatuksen siellä takana saa tietää vaan, jos siitä minulta kysyy.

Vuosi on vasta ihan aluillaan, mutta onko teillä jo bändin kanssa tarkat visiot mielessä? Onko tavoitteena päästä keikkailemaan nyt tuoreen levyn myötä?

Christian: Joo, no kyllä me keikoille yritetään ainakin päästä. Minulla ei kuitenkaan ole hirveän suuret odotukset, koska, no, meitä on kaksi suomalaista mukana tässä  bändissä – minä mukaan lukien. Ja no, tiedätkö, suomalaisena minusta on tullut ihan helvetin pessimistinen, haha! En uskalla innostua ennen kuin olen jo siellä keikalla. Jos joku tulee ilmoittamaan, että meillä on keikka tuolla tai tuolla viikon päästä…  Niin, joo okei, uskon sitten, kun olen siellä! Suomessa on tätä tutkittukin, että iloitaan vasta sitten, kun asiat tapahtuu. Älä nuolaise ennen kuin tipahtaa.

Tässä oli kaikki tältä erää. Loppuun totta kai vapaa sana. Haluatko heittää jotain terveisiä Kaaoszinen lukijoille?

Christian: Terveisiä vain kaikille Kaaoszinen lukijoille. Rakastakaa läheisiänne niin kuin rakastatte itseänne. Muistakaa se, se on tämän bändinkin idea. Eikö ole hieno ajatus?

Kieltämättä! Näihin sanoihin onkin hyvä päättää tämä haastattelu. Kiitoksia kovasti, että sain jutella kanssasi. Toivon kaikkea hyvää koko bändille!

Christian: Kiitos! Ja kiitoksia itsellesi, oli kiva jutella kanssasi!