Long Distance Callingin ”Boundless” ei ole mitään uutta ja jännittävää, mutta se onnistuu luomaan upeita maisemia kuulijan tajuntaan

Saksasta ponnistava post-metal –poppoo Long Distance Calling on tarjoillut tunnelmallista metaliaan jo yli kymmenen vuoden ajan. Vuonna 2016 julkaistulla ”TRIPS”–albumillaan yhtye tarjoili virkistävää näkökulmaa genreen retrovaikutteilla, tarttuvilla kappaleilla sekä komeilla lauluraidoilla, joita aikaisemmilla albumeilla oli läsnä vain harvakseltaan. Uudella ”Boundless”–albumillaan bändi palaa kuitenkin juurilleen onnistuneen irtiottonsa jälkeen tarjoamalla jälleen levyn ehtaa instrumentaalista kenkiin tuijottelua ja jylhiä auditiivisia maisemia.

Kahdeksan kappaletta ja rehdit 49 minuuttia musiikkia sisältävä albumi on täynnä rouheita kitararaitoja, joita yhtye kontrastoi heleämmillä korukuvioilla, melodisilla lead-linjoilla ja genrelle ominaisilla crescendoilla. Avausraita ”Out There” on erittäin tyypillinen Long Distance Calling -numero; yhdeksän minuutin aikana yhtye iskee pöytään groovaavaa kitarariffittelyä, jonka yllä välkehtii kylmät sointuarpeggiot. Kappaleen puolivälissä rauhoitutaan ja tunnelmoidaan kaikessa rauhassa niin, että kuulija saa vetää syvään henkeä ja antautua virran vietäväksi. Oikeassa kanavassa soiva puhdas kitara esittelee teeman, jonka ympärille rakennetaan kärsivällisesti massaa niin, että lopussa päästään vielä kerran murjomaan kunnolla ennen kappaleen loppua.

Yhtye ei kuitenkaan tyydy täyttämään albumiaan kaavamaisilla kappaleilla ja ennalta-arvattavilla hetkillä. ”Ascending” avataan vahvavalla Mastodon-riffillä, joka kuitenkin pian riisutaan aseistaan. Yhtye mutatoi riffin vilkasliikkeiseksi mutta varautuneeksi 1/32-nuotti ryöpytykseksi, joka ajaa kappaleen majesteettiseen loppuunsa. Myös ”The Far Side” ja ”Weightless” -kappaleissa kuullaan paikoitellen hyvin sludge-tyyppisiä, mutaisia ja rouheita riffejä. Nämä kappaleet kuulostavat siltä kuin Pelican, Baroness ja God Is An Astronaut kohtaisivat mitä viehättävimmällä tavalla niin, että raskas riffittely ja melodisemmat ainekset täydentävät kaikki toisiaan. Päätöskappale ”Skydivers” on kuorrutettu raskailla kitaravalleilla sekä ryhdikkäästi marssivalla shufflekompilla, jonka raskaat kitarat poimivat kappaleen puolivälissä. Kuin puskista kappale kehittyy blast beattiin ja extreme metal -kitarointiin. Albumin saattelee loppuunsa kuin kuolleiden kaikuina soiva aavemainen kitarakuvio, joka kohoaa esiin hiljaisuuden keskeltä.

In The Clouds” on varmasti yksi albumin lämpimimmistä hetkistä. Kappale alkaa jännittävällä, lähes elokuvamaisella introlla, jonka taustalla soivan jousimaton volyymi kasvaa tasaisesti lähes mellotronia muistuttavaan soundiin. Stereokentän vastakkaisilla puolilla soivat kitarat maalaavat yhdessä. Ryhtiä ja muotoa osioon tuo rumpukone, jonka luoma perkussiivinen tausta on kuin sadepisaroiden tanssia. Kappale kehittyy tästä suoraviivaiseen osioon, jossa sadepisaraefekti jatkuu syntetisaattoriarpeggioilla kitaralinjan uiskennellessa wah-efektissä. Heti perään kuullaan kuin sisarkappaleena ”Like A River”, joka on albumin omaperäisin kappale. Jos ”In The Cloudsissa” kuuli sadepisaroita, on tämän kappaleen käynnistävä delay-kitaralinja jo selkeää, virkistävää tihkusadetta kuulijan kasvoille. Sateen keskelle yhtye taikoo hieman lämmintä väriä kangastusmaisilla elementeillä, kuten rikkaalla länkkärikitaralla ja täyteläisellä trumpetilla. Rumpukompin muuttuessa junakompiksi ollaan saavutettu jo hyvin western-tyylinen twängi. Tämäkään määrä väriä ei vielä riitä, vaan yhtye heittää soppaan vielä viulusoolonkin.

”Boundless” ei ole todellakaan genressään mikään erityisen omaperäinen tai jännittävä teos, joka muuttaisi post-metalin paradigmoja tai pyhiä aksioomia. Se on kuitenkin monella tapaa todella virkistävä näkökulma genrestä. Kappaleet kuten ”Ascending” ja ”Skydivers” tarttuvat itsevarmoina raskaisiin ja suoraviivaisiin sludge metal -vaikutteisiin hukuttamatta niitä liialliseen angstiin tai romantiikkaan. Albumin kitarariffeissä on kenties asteen verran enemmän terävyyttä kuin monella Long Distance Callingin lajitoverilla, vaikka ne eivät olekaan aina mitään innovatiivisimpia. Kappaleet kuten ”In The Clouds” ja ”Like A River” ovat ehdottomia kohokohtia, joissa tunnelmallisuus ja tietynlainen maisema on saatu vangittua täydellisesti kuulijan tajunnan kanvaasille. Albumi on loistava lisäys yhtyeen katalogiin sellaisenaan, muta mitään erityisen poikkeuksellista sillä ei ole tarjota niille, jotka metsästävät jotain uutta ja jännittävää.

6/10

Kappalelista:

  1. Out There
  2. Ascending
  3. In The Clouds
  4. Like A River
  5. The Far Side
  6. On The Verge
  7. Weightless
  8. Skydivers

Long Distance Calling Facebookissa

Kirjoittanut: Samuel Järvinen

Kommentit