Pässilauma puski uuden EP:n – arviossa syksyinen ”Hehku”

Vuodesta 2003 kasassa ollut Pässilauma ei suostu kuolemaan, ja hyvä niin. Helsinkiläisyhtye on vuosien saatossa ollut enemmän tai vähemmän aktiivinen, mutta kaksi viime vuotta ovat olleet Pässilaumalle tuotannollisesti yhtä juhlaa. Viime vuonna ilmestyneet kaksi EP:tä, ”Baltoskandia” ja ”Sa-no-ja”, olivat molemmat neliraitaisia levyjä, joten lisättäessä viimeisin ”Hehku”-albumi mukaan laskuihin, on kahden vuoden sisällä ilmestynyt yhden täyspitkän verran musiikkia.

Pässilauma tarjosi kahdella edeltävällä EP:llään energistä punkrockia, jota oli höystetty nokkelilla ja teräväkielisillä sanoituksilla. Etenkin ”Baltoskandia”-albumi pitää sisällään humoristisia ja hauskoja lyriikoita, kun vastaavasti ”Sa-no-ja” on keskittynyt hiukan vakavampaan ilmaisuun. Näiden kahden julkaisun pohjalta oli mielenkiintoista kuunnella, mitä uusi EP tarjoaa kuulijalle.

”Hehku” alkaa mielenkiintoisesti groovaavalla ”Ei siihen kuole” -kappaleella, jonka viesti ei ikävä kyllä välity ihan niin selkeästi kuin toivoisi. Kappaleeseen on myös ahdettu mukaan paljon instrumentteja, mikä hieman turruttaa. ”Liikaa kerralla” on kevyempi kappale, jonka kertosäkeistä löytyy kuitenkin ponnekkuutta. Lyriikat kuulostavat tämänkin kappaleen kohdalla epämääräisiltä – sanomaa ei ole muotoiltu selkeästi, vaan se jää leijailemaan päämäärättömästi ilmaan.

”Jaksaa, jaksaa” kääntää lisää kierroksia koneeseen ja tuo esille Pässilauman tuttua punkrockmaisuutta. Aggressiiviset lauluosuudet kuulostavat oikein purevilta ja taustalla kuuluvat ”wuu-u-uu”-laulusosuudet antavat oman leikittelevän vastapainon rock-rutistukseen. Nimikkokappale ”Hehku” on nimensä mukaisesti lämpimän kuuloinen ja pehmeästi väreilevä tunnelmointikappale, josta löytyy myös särmikkyyttä. Kappale on äänimaailmaltaan monipuolinen, ja lyriikoiden sanoma välittyy hyvin.

”Hehku” on sisällöllisesti todella monipuolinen paketti EP:ksi. Levyltä löytyy aggressiivisuutta, tarttuvuutta, mutta myös näennäisesti kevyttä fiilistelyä, joka on kääritty synkisteleviin lyriikoihin. Kirjavan sisältönsä vuoksi ”Hehku” ei kuulosta läheskään niin selkeältä kokonaisuudelta kuin ”Baltoskandia” tai ”Sa-no-ja”, mikä tietenkin vaikuttaa kuuntelukokemukseen. ”Hehkua” kuunnellessa on vaikea hahmottaa sitä, mihin Pässilauma on albumillaan pyrkinyt. Myöskään EP:n sanoitukset eivät ole niin onnistuneet kuin kahdella edellisellä julkaisulla.

Harmikseni joudun toteamaan, ettei ”Hehku” saanut aikaan samanlaisia naurun röhähdyksiä tai koukuttavuuden tunteita kuin esimerkiksi ”Baltoskandia”. Pässilauma ei ole kuitenkaan jäänyt polkemaan paikalleen, mikä on myönteinen asia. Uudella EP:llä yhtye on ottanut hieman etäisyyttä punkrockiin juuriaan unohtamatta. Orkesteri on haastanut itsensä kokeilemaan uutta, minkä tuloksena ”Hehku” on syntynyt. Aina ei voi heittää napakymppiä, eikä ”Hehku” missään tapauksessa ole huono albumi. Kirjavan kokonaisuutensa vuoksi siitä on vain aluksi vaikea saada kunnollista otetta. Vaikka yhtyeen uusin EP ei vastannut sitä mitä odotin, jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä Pässilauma keksii seuraavalle levylleen.

6/10

Kappalelista:

  1. Ei siihen kuole
  2. Liikaa kerralla
  3. Jaksaa, jaksaa
  4. Hehku

Pässilauma Facebookissa

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen

Kommentit